Olipahan viikonloppu, kaikkea oli enemmän kuin toivoa saattoi: hyviä bändejä, vanhoja kavereita, uusia tuttavuuksia, maistuvaa ruokaa, kylmää juomaa, karmivia pankkikorttikuitteja… Ja lämpöä! Eivätpä ole Suvilahden yöt aiemmin olleet helteisiä.
Parhaat keikat taisivat sitten kuitenkin kasaantua sunnuntaille: The Radio Dept. ja The XX. Vai jäivätkö ne vain päällimmäisinä mieleen?
Monenlaisia mielipiteitä on toki tänäkin vuonna kuultu – kaikkia ei aina voi miellyttää ja ihmiset kokevat asiat niin kovin eri tavalla – mutta meiltä irtoaa vain valtavan iso hatunnosto järjestelyille. Ehkä olimme koko viikonlopun vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mutta tuntuu että vältyimme ryysiksiltä ja sietämättömiltä jonoilta. Tänä vuonna taisi jo kaikkea olla tarpeeksi, myös niitä bajamajoja. (Paitsi niin, muutama keikka tuntui jotenkin hidastetulta. Onkohan meidän iTunesissa vahingossa päällä joku nopeussäätö, vai miksi muutama bändi tuntui huomattavasti kotikuuntelua veltommalta?)
Iso kiitos kaikille kavereille ja erityiskiitokset kaikille teille, jotka tulitte moikkaamaan – moinen lämmittää pienten bloggaajien mieliä valtavasti.
Että montakos päivää sitä nyt ensi vuoden Flow Festivaliin olikaan?
heh, näinkin teidät radio dept.in keikalla. en tosin uskaltanut tulla moikkaamaan, vaahtosin vaan kavereille että ”tuolla on noi ihanat inke ja jan !!!” ei ne tajunnu.
Anni, hihii! Mulla oli Radio Deptin keikalla muuten mun paras keikkapaikka ikinä – pojotin sellaisen mikseripöydän tukena käytetyn betoniporsaan päällä ja näin ensimmäistä kertaa elämässäni keikalla KAIKEN. Mikään ei enää ole kuten ennen. :)
Minä taas tuijotin teitä hodarijonosta sunnuntaina. Sillä hetkellä taisi Inke soitella Stellageelle, ja löysittekin pian toisenne. :) Sanon vaan, että voi luoja, kun Inke on söpö.
Betoniporsaalla. Uskomatonta selviytymiskekseliäisyyttä; itsehän luulin olevani jotain, kun valtasin jalansijan kaapelisuojuksen päältä, hah. Oli kiva tavata taas!
kilvia, vähän sää oot kiva. :)
Hanna-Maija, oli kiva taas näkyillä, kyllä! Ja juu – betoniporsaalle varaukseton peukku. Taidan alkaa raahaamaan omaa betoniharkkoa (ei kai se ihan betoniporsas ollut, joku betonitekele kylläkin) mukana mm. Tavastian keikoilla. Nerokkuutta.