Itseni pakottaminen järjestelmällisyyteen helpottaa elämääni. Tiedostan tämän, mutta se ei kuitenkaan tarkoita että harrastaisin sitä – liiemmin. Seuraavassa työhaastattelussa tämä voisi olla se yksi kehittämisen kohde (siis sellainen, jonka voisin myöntää).

Olen pitkään halunnut ruveta pitämään niin sanottua to-do-listaa, siis listaa tekemättömistä asioista. Totaalisen pihalla ja hukassa en myönnä olevani, mutta ”ainiinjoo, ne liput piti hakea – se pesulareissu – hitto se verotoimisto” -jutut tuppaavat jäämään unholaan palkanmaksun perusteena olevien suoritteiden viedessä muistikapasiteettiani.

Olen viime aikoina harjoitellut organisoitua elämää Post-It  -lapuilla vain todetakseni, etteivät ne toimi minun kohdallani. Häviävät, mokomat. Kaaoksen hallitsemisen opettelu listojen avulla on vielä hyvin alkuvaiheessa (okei, olen niin yksin ongelmani kanssa), mutta lappuvaiheen läpikäytyäni voisin siirtyä kenties jo Moleskine-tasolle. Ehkäpä hommat pysyisivät hieman paremmin kasassa kansien välissä. Jos suoriutuisin siitä kunnialla, voisin ylentää itseni tasoista kaikkein korkeimmalle – Billykirk-levelille. Käsintehdyt, nahkaiset päivyrit lienevät sallittuja vain miehille, jotka osaavat tehdä listoja.

Tällaiseen kelpaisikin rustata lisää laadukkaita Haiku-runoja.

Billykirk Leather Journal, $150, billykirk.com