Olemme selvinneet takaisin Helsinkiin kelkkahaalareissa vietetyn viikonlopun jälkeen, vaikka Finnair halusikin meitä pitää Ivalon korkeudella lähes kolme ylimääräistä tuntia sunnuntai-illan päätteeksi. Olipas rentouttavaa – moottorikelkkailimme hillitysti ja kohtuudella, pilkimme riittävästi (ei kalansaalista – kuuluu ilmeisesti asiaan), söimme, saunoimme ja nukuimme. Porot tulivat jäällä ahkerien amatööripilkkijöiden viereen nuuhkimaan ja tekemään tuttavuutta, aurinko paistoi ja ilmassa oli kevättä.
Kylläpäs tuntui haastavalta maanantaiaamuna laittaa taas hiukset ojennukseen ja pukeutua johonkin ei-yksiosaiseen. Paluu arkeen on julmaa touhua.
ps. Jos joku teistä on joskus onnistunut saamaan pilkkimällä kalaa… Miten hiivatissa teette sen?
Pilkkiminen on taitolaji :) Itse järvenjäällä lähes kaikki lapsuustalvet viettäneenä voin vain todeta, että joko sitä on hyvän kala-apajan päällä tai ei ole. Toki ajankohdallakin on vaikutusta: kala syö vain ihan aamusta tai illasta, päivällä on oikeastaan turha kalastella mitään. Kalaonni paranee myös kunnon pilkillä ja tuoreilla toukilla, arvattavasti ne asiat teillä oli kuitenkin kunnossa? Ja reikäähän tulee vaihtaa reippaan väliajoin, jos tuntuu että yhdestä paikasta ei saa edes nykäisyä…
Parempaa onnea ensi kerralla!
Siis kumpi on kumpi noissa haalareissa…?
Rakas muotibloggaaja
pilkkiminen ja kalansaanti riippuu kai läsnäolosta, luonnon kuuntelusta ja karmasta.
kannattaako arkeen palata jos se todella tuntuu julmalta?
onneksi säät suosivat lapin reissullanne.
Ahahh, tulikin mieleen ihana lapsuusmuisto: nappulana oltiin naapureiden lasten kanssa pilkillä kotitaloni rannassa. Naapurin poika jökötti jämäkästi paikallaan, silloinkin kun me muut käytiin kaakaolla ja sisällä lämmittelemässä.
Noh, kala ei tuntunut syövän ja poika päätti luovuttaa neljän tunnin jälkeen, hinasi pilkin ylös ja tadaa – koukussa oli kala, eloton sellainen, todennäköisesti ne neljä tuntia siinä roikkunut.
Ei se niin vaikeeta ole, vaatii vaan teräksistä päättäväisyyttä.
kiitos tästä! poropaidat siis ensi kerralla, loistavaa!
Olen kerran NÄHNYT kun joku toinen sai pilkkimällä kalaa…..
pilkkiminen. selkeesti taitolaji, tahi vaatii vuuuuuooooosien harjoittelun. meikä sentään oli ihan pilkkikisoissa tuossa männä viikonloppuna – eli panokset oli kohtis kovat- ja ihan elävillä syöteillä lähdin skabaamaan. mut ei. nada. ei MIDIS! ei edes nykinyt kertaakaan. onneksi oli minttukaakaot pro-pilkkipenkkirepussa.
vee
Noh, itse menin kätevänä jonkun toisen vanhalle pilkkireiälle (ettei tarvitse itse kairata) ja nappasin siihen jätetyn kalan mukaani. Ihmeellisintä ei toki ollut avannon viereen jätetty sintti vaan se, että parin tunnin jäällä köllöttelyn jälkeen SE OLI VIELÄ HENGISSÄ :D
porokavereita! ää, minäkin tahdon!
Mustaleski, paikkaa vaihdoimme pari kertaa, kenelläkään ei tainnut edes nykäistä. No, sama se sille – ruokaa oli muutenkin ja tärkeintä taisi olla kevätauringosta nauttiminen hiljaisuudessa. Mutta joskus me vielä kalat nappaamme :)
mom, emme itsekään voi olla ihan varmoja.
kallion blavatsky, syynä oli joko karma TAI se, että pilkkikausi Inarin korkeudella alkaa oikeastaan vasta huhtikuun loppupuolella. Arki taas alkoi työn raskaan raatajilla maanantaiaamuna – lomailu ja löhöäminen taitavat olla erityisen hauskaa aikaa vain silloin, kun kyseessä on poikkeustilanne :)
jenny, hahah! Päättäväisyys palkitaan.
sis, porovillapaidat kuvataan taas sitten kun Lapin kesä näyttää parhaat puolensa.. Eli jälleen ensi kesänä.
violet, mäkin – telkkarissa.
vee, meilläkin oli madot, pelit ja vehkeet… No, Inarissa se varsinainen pilkkikausi alkaa kuulemma kuukauden päästä. Uskotelkaamme siis itsellemme, että tässä ei ollut tekemistä taidolla tai tuurilla – sesonki ei vain vielä ole alkanut ;) Minttukaakao hyvä, mutta ekstralämmittävä glögikin kieltämättä toimi…
näin meillä, ainakin kalansaaliisi oli vielä tuoretta :D Sitkeä sintti!
vesiheinikki, kivoja ovat kunhan pysyvät pois autojen edestä :) Kyseinen rohkea otus oli kyllä söötti – ja yksisarvinen.
Kerran oon pilkkimällä saanut kalaa. Suhteellisen ison ahvenen siinä vaiheessa kun olin jo luovuttanut ja iskin pilkkiin HK:n sinistä murusen :DD
Härliga bilder! Vem är månne vem?? Jag gissar på vår J i grönt, right??
kia, rätt gissat! 10p och minst en Fazerina åt dig :)