Ha haa. Farkkujen etsintäretki perjantaina päättyi ennen kuin farkkuosastolle saakka edes ehdin. Mekkotanko koitui kohtalokseni. Ei haittaa, vaikka farkkuparin etsinnät siirtyvät seuraavan palkkapäivän jälkeiselle ajanjaksolle, sillä farkkujen sijaan löysin jotain ehkä vielä kipeämmin kaipailemaani.
Siinä se nyt sitten roikkuu, täydellinen musta Pikku Myy -mekkoni. Minimarket tosin nimittelee mekkoaan Punahilkka-mekoksi – kyseessähän on sama mekko, jota viime kuussa ihastelin punaisena mutta pohdiskelin, olisiko se liian rooliasumainen. Mustana mekkoa en ollut aiemmin nähnyt, ja kun sen tangolta bongasin, meinasi happi loppua kesken. Ja ei, mustana tällä mekolla ei ole mitään tekemistä kevätjuhlanäytelmien kanssa!
Mekko löytyi kaupunkikierroksemme ensimmäisestä liikkeestä, valitettavasti sitä oli siellä yksi ainoa kappale, liian suurta kokoa. Ei se nyt päälläni aivan valtava ollut, mutta varsinkin kainaloiden alta mekko tuntui liian väljältä. Suurempaakin kokoa olisin voinut varmasti käyttää, mutta pieni ylimääräinen väljyys joka suuntaan häiritsi hieman… Olihan se toki supermukava päällä, mutta ei ole kivaa, jos miettii koko ajan miltä se omaa kokoa oleva versio olisi mahtanut päällä näyttää. Yleensä dumppaisin vääränkokoisen koltun saman tien, mutta tässä oli kaikki muuten niin kohdallaan.. Mekkoa oli vain joka suuntaan noin sentti liikaa.
Tästä huolimatta varasin mekon ja lähdimme pohtimaan kokoasioita tarkemmin pienelle kaupunkikierrokselle. Seuraavaksi päädyimme Beamiin, jossa mekko osui tangolta samantien silmään. Koko oli sielläkin valitettavasti se sama, hippasen verran liian väljä. Pettymys iski kovaa, mutta tällä kertaa ei ihme kyllä tarvinnut murehtia kovin kauaa. Mistä ihmeellisestä kohtalon johdatuksesta tässä olikaan kyse, mutta mekko roikkui kuin roikkuikin oikeassa koossa takahuoneen puolella. Joku ystävällinen sielu oli varannut mekon aamupäivällä ja sanonut tulevansa hakemaan sen samana päivänä ennen kahta – tai ei ollenkaan. Onnekseni varaaja ei täysin ymmärtänyt mekon yliluonnollista täydellisyyttä, sillä oikean kokoinen mekko odotteli minua ystävällisesti piilossa vielä iltakuuden aikaan.
Minä en todellakaan jäänyt enää pohtimaan: materiaali on 100% villaa, siinä on pitkät hihat sekä taskut sivusaumoissa. Helma on takaa hieman pidempi ja mekko laskeutuu aivan käsittämättömän nätisti. Tuijottelen kolttua tyhmä hymy kasvoillani jo kolmatta päivää. Ensi viikonlopuksi on pakko järjestää debyyttitanssiaiset.
Vou, vou ja vielä kerran vou! Mahtavaa, että sait tämän ihanuuden :-)
Mun lempparimekko on kovaa kyytiä menossa vaatteiden hautausmaalle ja oikeastaan on ihme, että se on kestänyt näinkin kauan tällasessa superkäytössä. Toivottavasti kestäis vielä sen verran, että ehtisin kotiuttaa jonkun lempparimekko no2 vaatekaappiini…
Myönnän suoraan, että nyt iski pahimman luokan mekkokateus. Olisin varmasti vähän kateellinen pelkän Pikku Myy -mekon löytymisestä, mutta se, että mekko on 100% villaa nostattaa kateuden aivan järkyttävälle tasolle. En voi kuin onnitella hienosta löydöstä! Jospa se oma Myy-mekkoni löytyisi vaikka marraskuussa Berliinistä.
Laura, toivotaan lempparimekolle pitkää ikää… Uutta korvaavaa ja yhtä mieluista vaatekappaletta ei ole niin helppo löytää. Nyt kun vielä raaskisin laittaa tuon päälle ensimmäistä kertaa… Maanantai ja työpäivä ei tuntunut mekon ansaitsemalta ensimmäiseltä näyttäytymiseltä :D
Lotu, näitähän jäi vielä pari Beamiin, tämä oli harmi vaan viimeinen 36… Mutta joo, 100% villa ei ole todellakaan mikään miinuspuoli syys-talvi-mekolle! Kesäksi pitää löytää Myyn kesäversio. Musta saa sekin olla, ehkei kuitenkaan pitkillä hihoilla :D Pidän peukkuja Berliinin reissusi suhteen, olen taas siitä tosi kade :)
Oi oi, hyvältä näyttää! Sinä onnentyttö!
Mekko todellakin on näköisesi, vaikka en sinua muuten kuin täältä virtuaalimaailmasta tunnekaan! Minäkin pidän tuon tapaisista Pikku Myy -mekkosista. Kotoa löytyy yksi hihaton hieman samantapainen villamekko, ja viime aikoina olen ollut erittäin tyytyväinen sataprosenttista villaa olevaan mustaan Filippa K:n mekkoon, joka on tämän syksyn Hullujen Päivien ehkä paras löytö.
Asos.com myy nykyään muuten A.P.Cn vaatteita. Sieltä saattaa saada niitä todella halvalla jos ne tulee alennukseen. Tuli vaan mieleen ilmoittaa täällä kun äsken asoksen sivuja selasin :)
Vimps, todellakin – lucky me! Mekko on juuri sitä mitä etsin ja vielä vähän enemmän. Vaikka yleensä en mitään sellaista hanki, josta en olisi aivan fiiliksissä (poislukien sukat yms. näkymättömämpi ja pakollinen), niin tämän koltun kohdalla hypin vieläkin riemusta. Hauskaa, kun joskus todella osuu kohdalle.
Jenny, jee! A.P.C.:n Madras-mallistoa näytti tosiaan olevan kaupan.. Nyt niitä aleja odottelemaan :)
Onnittelut uudesta mekkolaisesta! Se on aivan ihana, ja tuolloin juuri omistamiselämys tuplaantuu, kun aarteen saaminen ei ole aivan yksinkertaista vaan sisältää vähän jännitystä ja läheltäpititilanteita. =D
Tiina, on aina kivaa kun tavaroilla on jonkinlainen tarina taustallaan :D
En ole muuten vieläkään saanut mekkoa päälleni. Tiistaikin tuntui turhan arkiselta mekon ensiesiintymisen ajankohdaksi. Ei huolta, olen kuitenkin hypistellyt kolttua tänään jo kahdesti.
Tulitte perjantaina Helsinki10:een juuri, kun minä poistuin sieltä tuo samainen mekko kassissa. Ostin koon 36, =). Huomasin kyllä, että tartuit mekkoon heti sisään astuessasi.
Mekko on IHANA. Olen käyttänyt sitä sekä mustien että sinisten pillifarkkujen kanssa. Korot ovat olleet matalat ja korkeat. Mekko on siis ollut päällä jo kaksi kertaa – tykkään. Se on kyllä PALJON paremman näköinen livenä kuin tuossa kuvassa.
Ainoa harmittava juttu on se, että helman piilo-ommel purkaantui ja joudun siis ompeluhommiin ennen kolmatta käyttökertaa. Helma repsottaa parinkymmenen sentin matkalta. En kuitenkaan viitsi sen takia viedä mekkoa takaksin kauppaankaan. Sehän on joka tapauksessa pakko ommella käsin. Nappeja olen joutunut ompelemaan kalliimmissakin vaatteissa. Ärsyttävää, mutta ei voi mitään.
Helman tilanne sai minut tajuamaan, että en sitten todellakaan voi pestä mekkoa koneessa villa- tai käsinpesuohjelmassa. Siihenhän on kyllä merkittykin vesipesukielto – olin vain ajatellut ottaa riskin (yleensä ok). Onneksi villa menee pitkään pelkällä tuuletuksella.
Lisäys edelliseen.
Huomasin just, että täällä oli jo heti kommenttiketjun alussa yksi Laura.
Eli mekon ostin minä, Laura II. Ensimmäinen kommentoija etsinee uuttaa lempparimekkooan edelleen (vai..?).
Laura II, ahhahahah! Onpas maailma välillä hämmentävän pieni.. ja joskus näköjään tosiaan liippaa läheltä! Onneksi en tiennyt vielä Helsinki10:ssä, että oikea koko myytiin minuutti sitten… Olisin saattanut ajautua epätoivoisiin tekoihin ;) Huh, kun kuitenkin sain oman kappaleeni sitten Beamista.
Hei, vie ihmeessä mekko takaisin Helsinki10:iin ommeltavaksi. Nehän lyhentävät farkun lahkeetkin oikean pituisiksi ilman erillistä korvausta, joten eiköhän heidän ompelijansa harsi tuon mekon helmankin paikalleen. Vaikka itse osaisitkin, niin vie edes periaatteesta – uudesta vaatteesta ei saisi lähteä saumat tai purkautumaan, jos noita palautuu useampikin paikkailtavaksi niin ehkäpä viesti päätyy sitten Minimarketille asti. Itse yritän jaksaa ystävällisesti reklamoida jokaisesta (ainakin kalliimman vaatteen) virheestä, toiveena parempi laatu jatkossa. Olen optimisti :D
Nappeja olen sortunut kyllä itse ompelemaan tiukemmin kiinni uusiinkin vaatteisiin, viimeisimpänä esimerkkinä taitaa olla A.P.C.:n takki. Muuten vaikuttaa tosi viimeistellyltä ja laadukkaalta, mutta napit olivat irrota jo sovituskopissa… Nice. Ei ne pysy, kun ne ilmeisesti koneella ommellaan.
Voi kunpa olisi asiaa Helsingin suuntaan, kävisin ehdottomasti sovittamassa tuota mekkoa. Turussa ei taida mistään noita mekkoja löytyä :( Olen kyllä asettanut itseni tiukkaan ostolakkoon ennen Berliinin matkaa, mutta aivan täydelliset unelmavaatteet saan toki ostaa jo ennen reissuakin. Tarkoitus on kuitenkin säästää nyt rahaa, jotta Saksassa ei tarvitse jättää ihanuuksia ostamattaa vain, koska rahat loppuvat kesken.
Lotu, mä olen ainakin vähän kehno reissushoppaaja.. En osaa toimia tiukan aikataulun ja paineen alla, vaikka yleensä en ostopäätöksiä hirveästi jahkailekaan. Reissussa riski ostaa jotain ”ihan ok” -tavaraa on kotikaupunkishoppailun riskejä suurempi. ”Kerranhan täällä vaan ollaan”, ”Me ei tähän liikkeeseen enää uudestaan ehditä”, ”Oi tää on jotenkin niin islantilaista/italialaista/ranskalaista/jne., pakko saada muisto”, ”Mä en ole saanut vielä mitään kotiinvietävää, otan tän.” ja niin edelleen – kuulostaako tutulta? :)
Jos matkarahaa säästäessäni löydän jotain, jota olen etsinyt ja jota tarvitsen, ostan sen. Ei sitä täydellistä mekkoa kuitenkaan voi etsimällä etsiä pitkänä viikonloppuna Pariisissa… :) Mutta toisaalta, tyhjin taskuin reissuun lähteminen on toisaalta myös tylsää. Kävisipä tuuri ja sun unelmamekkosi tulisi sit siellä Berliinissä vastaan!
Mä olen kehno reissushoppailija, koska kauppojen sijasta jumitan usein puistoihin, kahviloihin ja museoihin. Osa syy ”kulttuurilomailuun” löytyy ihan vain siitä, että ahdistun turhan usein vaatekaupoissa, kun kaikki vaatteet tuntuvat olevan joko liian isoja, pieniä, väärän värisiä tms. Berliinistä ajattelin ostaa lähinnä ihan perusvaatteita. Kokemukseni perusteella siellä myydään mm. t-paitoja, jotka peittävät sekä navan että pitkän selkäni ;)
Toi ”tää on ihan kiva, ja jokin tuliainen itsellekin pitää reissusta olla” -ajatus kuulostaa niin kovin tutulta, mutta onneksi olen oppinut jättämään matkoillakin ne ”ihan kivat” vaatteet kaupan hyllylle. Mulla toki auttaa sekin, että jos mitään mukavaa vaatetta ei tule vastaan, voin shoppailla kukkaron tyhjäksi levykaupassa :D
Lotu, musta on kans tullut niin nirso ja tarkkaan harkitseva, etten enää kai edes reissuilla suostu hairahtamaan linjastani. Kai. Ehkä tämä väite todistetaan vääräksi seuraavalla reissulla :D
Rahoistaan pääsee kieltämättä aina eroon… Joko ennen reissua, sen jälkeen ja varmasti matkan aikana.
Nyt on muuten matkakuume!
[…] tämä olkoon suuntaa-antava kuva. Halusin tänään pukea päälleni lempimekkoni Minimarketilta – kyllä, sen mustan villakankaisen Pikku Myy -mekon, jonka tuppaan laittamaan päälleni […]