Moi Muikkunen, kiitoksia viestistäsi ja pohdiskelusta!

Tavallisen määritelmä taitaa olla jokaisella hieman omanlaisensa: mikä loppujen lopuksi on tavallista? Miltä vaatteen esimerkiksi kuuluu näyttää ollakseen tavallinen? Paljonko vaatteen kuuluu maksaa ollakseen tavallinen? Ei ihan niin yksiselitteistä, väittäisin.

Esimerkiksi valkoinen t-paita pyöreällä kaula-aukolla voi olla vaatteena aika perus: niitähän saa melkein mistä vain ja niiden hintalapuissa nollia voi olla nolla, yksi tai kaksikin kappaletta. Mikään näistä vaihtoehdoista ei ehkä sinänsä olemuksellaan huuda huomiota – eli on yhdellä tapaa varsin tavallinen.

Kaikki nuo valkoiset t-paidat eivät kuitenkaan ole samasta puusta veistettyjä: jämäkkää puuvillaa, pesussa kiertymättömiä saumoja, huolella työstettyä leikkausta tai päivänvalon kestävää valmistusprosessia ei ole valitettavasti mitenkään tavallista löytää, ainakaan siitä yhdestä ja samasta t-paidasta.

Ja sitten kun tärppää, ei sen kaikki rastit täyttävän paidan niskasta löytyvä lappu useimmiten ole monikansallisen ja halvan vaateketjun. Laadun tunnistaminen ei toki ole yksiselitteistä saatika helppoa eikä sitä voi missään nimessä päätellä pelkästä hintalapusta: joskus vaatteissa halpislaatu on valitettavasti yhdistetty brändihintaan.

Mikä puolestaan on kulloinkin liikaa mistäkin – tavallisesta tai epätavallisesta – peilautunee tapauskohtaisesti myös siihen, mitä kukakin vaatteiltaan kulloinkin kaipaa tai millaisia odotuksia niille kasaa. Vaatteista lähtökohtaisesti kiinnostuneistakin ihmisistä löytyy niin montaa erilaista tyyppiä ja tahtotilaa, joilla jokaisella on oma tavallisensa esimerkiksi vaatteille asetetuille laatuvaatimuksille tai ”ulkonäön erikoisuus vs. hinta” -suhteelle.

Hieman kuitenkin hirvittää, että monelle tavallista tuntuu olevan se, että vaatteet maksavat maksimissaan muutamia kymppejä eivätkä ne kestä käyttöä. Millainen tuotantoprosessi halvan vaatteen takaa löytyy ja minne se päätyy lyhyen elinkaarensa päätteeksi?

Useimmiten ne meidän vaatekaapista kiertoon päätyvät vaatteet ovat kuitenkin saaneet olla siellä – ja säännöllisessä KÄYTÖSSÄ! – useamman vuoden ajan. Ihan sattumaa tuskin on, että niistä hieman enemmän maksaneista mutta ”ihan tavallisista” vaatteista jää jotain eteenpäin myytävää, vaikka ne itsellä olisivatkin olleet käytössä pidemmänkin aikaa. Totaalisia virhehankintoja tulee enää harvemmin tehtyä (niin ettei niitä palauttaisi välittömästi), mutta ihan jokaisesta vaatekappaleesta ei ole yhteisistä vuosista huolimatta loppuelämän rakkaudeksi itselle – mutta ehkäpä sen toiselle omistajalle!

En toki väitä, että maailma pelastuu sillä että designer-vaate päätyy uuteen kotiin kaatopaikan sijaan, mutta ainakin tuotteen käyttöikä sekä sitä kohtaan kohdistuvat vaatimukset ovat huomattavasti terveemmällä tolalla kuin esimerkiksi nopeaan kuolemaan tehdyllä halpamuodilla, jos tällaisen hivenen kärjistetyn vastakkainasettelun esimerkkinä ääripäistä sallit.

Tiedostamme toki ostavamme vaatimamme korkean laadun lisäksi myös meille mieluisaa brändimielikuvaa ja tiedämme, että meille on tavallista että satsaamme vaatteisiin verrattain paljon. Mutta kuten sanottua, tavallista mahtuu maailmaan monenlaista – tässäpä siis yksi versio vaikkapa siihen omaan normiin verrattavaksi.

Muistetaanhan myös, että inspiskollaasit tai tuotenostot tässä blogissa eivät ole suoria ostoslistoja meille tai muillekaan: jokainen saa haluamallaan tavalla tai budjetilla joko toteuttaa tai olla toteuttamatta niitä. Peace.

ps. Ehkä et tarkoittanut sitä kehuksi, mutta en malta olla kiittämättä Goop-mielikuvastasi – sehän on ihana saitti! ;)