Ai että mitäkö teimme Nykissä? *röyh* 

Aiempien vuosien ravintolasuosituksia New Yorkin matkaajille löydät täältä: 2010 / 2011 / 2012 / 2013 

Aamiaista ja brunssia:

Fiat Cafe, 203 Mott St. (Nolita)

Pikkuautoin sisustettu minipieni paikka on oikea löytö: todella hyvän Eggs Benedict -annoksen saa pöytään seitsemällä dollarilla eivätkä listan muutkaan hinnat päätä huimaa. Manhattanin yleiseen hintatasoon suhteutettuna ravintolan olemassaolo on todellinen ihme ja siellä kannattaakin piipahtaa ennen kuin joku huomaa unohtaneensa päivittää hinnastoa sitten vuoden 1991.

Public, 210 Elizabeth St. (Nolita)

Tämän paikan Michelin-tähtistatus selvisi meille vasta tätä vinkkilistaa kootessamme. Hyvä niin, muuten olisi jäänyt ehkä menemättä – reissulla kun oli tarkoitus syödä hyvää ja paljon, mutta rennosti… Sisäiset puitteet eivät nimittäin mihinkään tähtiluokan pönötykseen viitanneet, vanhaan tehdashalliin pystytetty ravintola on äärettömän kaunis ronskeine betonilattioineen ja tiiliseinineen.

Iltaisin ravintola rokottaa kukkaroa rankemmalla kädellä, mutta sunnuntaibrunssilla hinta-laatusuhde on kovinkin kohdallaan. Lämpimän annoksen ja jälkkärin voi nimittäin valita vapaasti mehevältä brunssilistalta 24 taalan kiinteään hintaan, kaffenkin saa vielä kaupan päälle.

Five Leaves, 18 Bedford Avenue (Greenpoint, Brooklyn)

Mietimme, miten useampi kamu hehkutti meille pientä paikkaa, joka sijaitsee keskellä Brooklynin puolalaiskortteleita. Ei sinne meinaan ihan noin vaan eksy… No, jälkeenpäin selvisi, että edesmenneellä Heath Ledgerillä oli näppinsä pelissä tämän ravintolan pystyttämisessä – lieköhän se sitten selityksenä tähän korkeaan tunnettuusasteeseen. Ruoka oli maittavaa ja paikka varsin söpö. Ja tulipahan samalla nähtyä ne puolalaiskorttelit ja aivan uusi siivu New Yorkia.

Two Hands, 164 Mott St. (Little Italy)

Tunnustettakoon, että kävimme täällä vain välikahvilla, mutta ehkäpä seuraavalla kerralla pääsemme myös maistelemaan tämän pienen ja silmää miellyttävän uuden kaffelan varsin herkullisilta näyttäneitä tarjoiluja. Aamiais-/lounaspotentiaalia!

El Rey, 100 Stanton St. (Lower East Side)

Tämän paikan löysimme kaverin Instagram-kuvan kommenttikenttään jättämästä vinkistä: ”Hei käykää El Rey, 100 Stanton St., jos ette jo. Ihan teidän mesta.” No niin, Ville, niinhän se oli!

Muutaman asiakaspaikan ravintola oli tämäkin sisustusinspistä pullollaan, ruokalista suppea mutta hyvällä tavalla jännittävä: luovia kombinaatioita, paljon yrttejä ja sopivan outoja sooseja. Mukavia makupaloja, ei mättöä.

Rabbit Hole, 352 Bedford Avenue (Williamsburg, Brooklyn)

Omaan leipomoonsa luottavan ravintolan listalta löytyy rentoa ja rakkaudella valmistettua ruokaa joka makuun. Itse kävimme täällä lauantaibrunssilla, mutta paikka olisi varmasti viehättävää illallisseuraakin. Pitkulaisen ravintolan perältä löytyy muuten pieni puutarha pöytineen päivineen.

Café Gitane, 242 Mott St. (Nolita)

Hienoinen ihme, että tämä paikka ei ole koskaan päätynyt vinkkilistallemme – olemme käyneet siellä jokaisella reissullamme, mutta olemme varmaan olettaneet raportoineemme tapahtuneesta jo ensimmäisen kerran jälkeen. No mutta, parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Syö sitruunalla ja chililastuilla maustettu avocadoleipä, sen pariin mekin aina palaamme.

Lounasta tai illallista:

Roebling Tea Room, 143 Roebling St. (Williamsburg, Brooklyn)

Hyvää, rehtiä ruokaa hirmuisen kauniissa miljöössä. Söimme pastaa, ei moitteen sijaa. Ja pasta on loppujen lopuksi aika vaikeaa ravintolaruokaa, kotona tekee usein parempaa.

(Olisipa muuten kiva tietää, kuka nämä Nykin kaikki tällaiset kauniit ja vanhannäköiset ravintolat oikein sisustaa ja josko hän ehtisi tulla tekemään yhden tällaisen oikealla tavalla rähjäisen kaunokaisen suht sieluttomien ja steriilien ravintolakuutioiden vaivaamaan Helsinkiinkin.)

Mission Cantina, 172 Orchard St. (Lower East Side)

Meksikolaista hienoisella hipstertwistillä. No hei, jos taconkin sisällä on lehtikaalia, niin… Hyvää oli ruoka, mutta mieleen jäivät erityisesti parhaat micheladat ikinä. Iso lasi maustesoosia puolillaan Tecate-oluella viimeisteltäväksi – näinhän sen kuuluisi mennä.

Jeffrey’s Grocery, 172 Waverly Place (West Village)

Siis tämä paikka on IHANA! Jos kalahommat ja osterit kiinnostelevat, pistähän vinkki korvan taakse. Alkuun söimme hieman grillattuja ostereita valkosipulivoissa, pääruuaksi hummeripastaa ja kultaotsa-ahventa. Jälkiruuaksi jaoimme juustokakkumoussen, joka oli niin nannaa että Jan joutui jälleen kerran huomauttamaan Inkeä siitä, millainen määrä lautasen rapsimista menee jo överiksi. (Viimeisissä lusikallisissa saattoi olla jo lasinsiruja mukana, mene ja tiedä.)

Kaikki oli kerrassaan taivaallisen hyvää, paikka tunnelmallinen ja palvelu sympaattista. Ehdottomasti tämänkertaisen reissumme parhaimmistoa – tänne täytyy palata.

Franny’s, 348 Flatbush Avenue (Park Slope/Prospect Heights, Brooklyn)

Paikalliset kamut halusivat viedä meidät tänne syömään. Ravintolan eteen päästyämme olimme hieman ihmeissämme: ulospäin paikka vaikutti jotenkin todella kalsealta. Aika pian selvisi, että ravintola oli panostanut somistamisen sijaan keittiöön – hyvä niin!

Porukalla tilattuna ja jaettuna pääsimme maistamaan listalta vähän kaikkea, tai itse asiassa aika paljonkin. Uskallamme vakuuttaa, että mikään yhden hitin ihme tämä paikka ei ole: bruschetta ja pancettalla sekä uunikuivatuilla tomaateilla päällystetty crostini olivat jumalaisia, mutta ihania olivat myös alkupalalistan paistetut pavut. Väliruuaksi närpimäämme ’njuda-makkaralla maustettua fusillia olisi voinut vetää enemmänkin, ellei pöytään olisi ollut tulossa vielä kolmea erilaista pizzaa.

Ja se pizza. Voi kyllä ja voi ei – niin hyvää, mutta niin kaukana! Margherita on hyvän pizzan mittari ja Franny’s-versio siitä oli kerrassaan täydellinen. Pohja on ihanan hapanta, sopivan sitkeää mutta silti rapsakkaa. Sitä söisi vaikka pelkiltään. Tällä kertaa kelpuutimme mukaan kuitenkin myös täytteitä: toiseen prosciouttoa, paprikaa, endiiviä sekä caciocavallo-juustoa, toiseen ricottaa, mozzarellaa ja valkosipulia, muttei tomaattikastiketta.

Emporion pizza on jumalaista, mutta tämä kiilaa kyllä vielä senkin ohi. (Onneksi söimme nämä vertailukohdat juuri perättäisinä päivinä – kyllä on ihmisen hyvä pizzan syrjässä pysyä.)

An Choi, 85 Orchard St. (Lower East Side)

Täällä kävimme ensimmäistä kertaa kamun kanssa jo vuosia sitten, mutta noina aikoina kevätrullien suuruus ei vielä oikein auennut meille – siis muovipussiin käärittyä salaattia?! Jännä homma, miten turhista turhimmaksi tuomitsemamme ruokalaji onkin päässyt vuosien varrella hiipimään suurimpien ruokahimotusten aiheuttajien joukkoon…

No, nyt maistuivat niin maapähkinäiseen kastikkeeseen dipattavat kevätrullat kuin sooseja, yrttejä ja herkkutäytteitä pullistelevat banh mi -leivätkin. Edullinen paikka ja aivan jär-jet-tö-män hyvää ruokaa.

Jos maustekastikkeiden ja oluen sotkeminen kiinnostaa edes ajatuksen tasolla, kannattaa ehdottomasti kokeilla paikan vietnamilaista micheladaa.

Red Rooster, 310 Lenox Avenue (Harlem)

Ruotsalaisen kokin omistama överiamerikkalainen pläjäys keskellä Harlemia? Ool rajt. 

Hampurilainen on juuri niin hyvä kuin kaikki sanovat – mutta viereisessä pöydässä sitä 99% varmuudella kehutaan ruotsiksi. Piipahduksen arvoinen paikka täydellistä hampurilaista etsivälle ja Harlemiin tutustuvalle.

Joseph Leonard, 170 Waverly Place (West Village)

”Sympaattinen pieni ravintola voisi hyvinkin olla seuraavan reissumme to do -listalla”, kommentoimme tätä paikkaa pari vuotta sitten pikaisen drinkkipiipahduksemme perusteella.

Suuntasimme tänne uudelleen reissumme viimeisenä iltana, viikonpäivä oli perjantai. Ovella mietimme, että näinköhän pääsemme tänä iltana syömään: pöytää odotteli ulkona useampia neljän hengen seurueita, pienen baarin puolellekaan kun ei enää mahtunut.

Samahan tuo oli kysyä hovimestarilta pöytää, kun varta vasten tänne suuntasimme. Naama venähti, kun hän talutti meidät muutoin täpötäyden ravintolan parhaalla paikalla vapaana olleeseen kahden hengen pöytään. Tuota pöytää pidetään kuulemma aina automaattisesti varattuna pariskunnalle, joka saapuu syömään illallista ravintolaan joka ikinen perjantai tasan kello 18:30. Me pamahdimme paikalle muutamaa minuuttia vaille seitsemän, pariskunta ei koskaan ilmaantunut. Toivottavasti kyseessä oli vain lomareissu tai ikävää nuhakuumetta…

Hyvää karmaa tuo pöytä ainakin toi tullessaan, sillä ilta oli kerrassaan ikimuistoinen. Bloody Maryt paikka tarjoili edelleen pienen söpön oluttilkan siivittäminä. Tartarpihvi oli parasta ikinä, erityisen ihania olivat myöskin tomaatti-curry-fenkolikastikkeessa keitetyt simpukat. Jälkkäriksi tilasimme suolaista karamellivanukasta, mutta tarjoilija toi pöytään siivun porkkanakakkuakin – kun tulimme niin kaukaakin. Lähdimme liikutuksen kyynel silmäkulmassa kiiluen, palaamme seuraavalla reissullamme katsomaan ketkä pöydässämme perjantai-iltana istuvat.

Erityisherkkuja: 

Luke’s Lobster, 93 e 7th St. (East Village)

Lämmin sämpylä täynnä hummerinlihaa ja pikanttia soosia? ANNA LISÄÄ. NYT. Noin viiden asiakaspaikan nakkikiska on ehdottomasti visiitin arvoinen mesta vaikkapa lounasaikaan. On paljon mahdollista, että seuraavalla reissulla suuntaamme heti laukut hotellille heitettyämme nykimään näiden ovenkahvaa.

Momofuku Milk Bar, 251 e 13th St. (East Village)
Momofukun kulttikakku Crack Pie on varsinainen sokerileipurismin taidonnäyte: emmepä tiedä, josko vastaavankokoiseen kakunpalaan olisi ylipäätään mahdollista ympätä enempää voita, sokeria ja kaloreita.

Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen leivonnainen kaikille meille simppeliä rakastaville sokerihiirille, jotka valitsevat rivistä mieluiten sen ankean leivonnaisen yltiömäisesti tursoilevien kukkaiskuppikakkusten sijaan. Crack Pien resepti muuten löytyy myös leipomon kotisivuilta, mutta emme ole aivan varmoja uskallammeko altistaa itseämme kokonaiselle piiraalle, kun yhdestä kaupattavasta kakkusiivustakin riittää mainiosti makiaa kahdelle.