amen

Maanantai, päivä jonka voisi pyyhkiä pois arkipäivistä ja pyhittää sen vielä viikonlopulle. Se tunne, kun heräät ensimmäiseen työpäivään loman jälkeen, tajuat heti, että tästä tulee hankala päivä. Sitähän se oli. Valoa tähän ikuiseen takatalveen sai kun sähköpostiini tuli uutinen toukokuussa julkaistavasta levystä, jota olen odottanut jo monta vuotta.

Jos pitäisi kertoa tämän hetken hienoimmat suomalaiset laulajat ja lauluntekijät, niin listan ensimmäisenä olisi Joose Keskitalo ja heti perässä tulisi Mikko Joensuu. Molemmilla herroilla tarinankerronta on samalla niin raakaa kuin kaunistakin. Näissä molemmissa herroista löytyy sitä samaa intiimiä tarinankerrontaa, joka esimerkiksi Bill Callahaninilla on. Mikolla ja Joosella on molemmilla se harvinainen taito, jolla saa vangittua kuuntelijan täysin siihen laulun maailmaan ja pidettyä tiukasti otteessaan.

Mikko Joensuu tuli tunnetuksi Joensuu 1685 -yhtyeestä, jossa herra lauloi. Musiikillisesti tämä bändi liikkui My Bloody Valentinen, Spacemen 3:n ja muiden hienojen Shoegaze-bändien vanavedessä. Bändi ehtikin kerätä kunniaa ja mainetta niin Suomessa kuin Amerikassakin. Sitten jotain tapahtui ja bändi jäi ikuiselle talviunelle. Onneksi Mikko päätti jatkaa musiikintekoa ja jatkoi Joensuu 1685:n perimää, tosin enemmän singer-songwriter-hengessä. Kappaleet ovat helposti yli 6-minuuttisia minimaalisia, maalailevia ja synkkiä kappaleita toivosta ja kauneudesta.

Tämän viikon maanantaina turkulainen Svart Records julkaisi tiedotteen,  jossa he kertoivat vihdoinkin julkaisevansa Mikko Joensuun debyyttialbumin ”Amen” ja sen kaikki kolme osaa – Amen 1, Amen 2 ja Amen 3 – seuraavan vuoden sisään. Olin luopunut toivosta, mutta onneksi turkulaiset pelastaa (hehe!).

Svart Records kuvailee tulevaa levyä seuraavasti:

”Amen 1 liikkuu amerikkalaisen folk-tradition maisemissa, jonka syvät ja parantavat kappaleet luovat kuulijalle mielikuvan hiljaisesta ja intiimistä tilasta, jossa Joensuun artistinen visio kohtaa Townes Van Zandtin, Lee Hazlewoodin ja  Leonard Cohenin levyjen kaltaisen henkisen ja musiikillisen maailman. Sovituksellisesti levy on raaka, mutta kaunis: se on pianon, kitaran ja Mikon äänen johdattama matka, jota koristavat pedal steel kitara ja kauniit jousisovitukset.”

Mikko puolestaan valotti debyyttialbuminsa nauhoitusprosessia ja tekemäänsä:

”Kesällä 2013 rakensin studion mökkiin Lappajärven rannalle. Tuijotin kuukauden järvelle, äänitin ja kirjoitin. Tajusin tuona aikana, että olin tehnyt kolme erillistä albumia, jotka kaikki syntyivät samasta mielentilasta ja ilmaisivat eri hetkiä samasta tarinasta. Kolmesta levystä Amen 1 on kenties kaikkein haurain. Se on pyrkimys löytää tasapaino surun ja kauneuden välillä sekä halu pyrkiä ymmärtämään sitä omituista tunnetta, milloin mieli on lähellä murtua, mutta on samaan aikaan enemmän elossa kuin koskaan.”

Amen 1 julkaistaan 6. toukokuuta, Amen 2 syksyllä ja Amen 3 ensi vuoden keväänä.

Minä ja Jan ollaankin riemuttu tästä ilouutisesta erittäin paljon! Odotamme yhdessä innolla Mikko Joensuun levynjulkaisukeikkaa Johanneksen Kirkossa.

Kuuntele ensimmäinen maistiainen tulevalta Amen 1 -albumilta.


Valokuvan on ottanut Tero Ahonen.

pikku apuri

Niin paljon kuin kosmetiikan kanssa läträämisestä tykkäänkin, löytyy tältäkin saralta kuitenkin muutamia juttuja, joihin ei meinaa millään pystyä eikä kyetä. Kuten nyt esimerkiksi sivellinten pesu – hyi nyt helvetti!

Kerran viikkoon (tai noh, toisinaan kahteen…) viisi päivittäisessä käytössä ollutta, erilaista sivellintä pesee pakon edessä vielä ihan perinteisinkin keinoin, mutta hommasta tuli huomattavasti vastenmielisempää, kun menin rakastumaan erääseen tiettyyn meikkivoidesiveltimeen. Kuten tiedämme, täytyy siveltimet pestä jokaisen käyttökerran jälkeen, kun niillä on levitelty nestemäisiä tuotteita, muuten riehaantuvat bakteerit. Suht jämäkkää meikkivoidetta saa tiheästä siveltimestä puolestaan irrotella mitä melkoisen kauan, vesi oli hailakan beigeä vielä viidennenkin pesukierroksen jälkeen. Ja kun sen siveltimen käytöstä pääsi vahingossa tulemaan liki päivittäistä…  No, ymmärtänette, mikä tässä alkoi jurppia.

Sitten luin luottovinkkaaja-Erikan blogista tällaisesta uudesta, pienestä pesukaverista, jonka päädyin epätoivoissani ostamaan, vaikka reilun kympin hinta silkasta kuminpalasesta ehkä tuntuikin hieman suolaiselta. Mutta kuulkaas, kylläpä kannatti!

Duroyn valikoimista löytyvän pienen, kämmeneen mahtuvan violetin ja pintakuvioidun kumipalikan lupauksena on tehdä sivellinten pesusta sukkelampaa ja siveltimistä puhtaampia. Yllättävää kyllä, mutta tällaisesta pienestä röpelöisestä mötikästä on kuin onkin helpottamaan pesu-urakkaa!

Itse olen pessyt pensseleitäni viime aikoina hellällä, silikonittomalla shampoolla, joka tuntuu irrottavan meikkiä erilaisista harjaksista sivellinpesuriin yhdistettynä hienosti ja jättämään (pääosin synteettiset) siveltimeni sileään kondikseen. Kostutan siveltimen kerrallaan, laitan pienen tilkan shampoota sivellinpesurin urien väliin ja pyörittelen sivellintä hellästi vasten sivellinpesurin uria ja nyppylöitä. Sitten huuhtelen huolella ja asettelen siveltimet kuivumaan ja tasapainoilemaan pyykkikoneen kannelle asetellun pyyhkeen päälle, harjakset alaspäin ja reunan yli roikkuen. Tadaa! Pari minuuttia ja kaikki sudit ovat putipuhtaita yhdellä pesukierroksella, eivätkä kädetkään ehtineet edes rusinoitumaan lämpimässä saippuavedessä liottumisesta.

En ehkä ihan uskonut – joskin toivoin kovasti! – miten suurta apua jostain näin simppelistä voisi olla tähän ylitsepääsemättömän ärsyttäväksi kokemaani hommaan, mutta vannon ja vakuutan, että pesuprosessi nopeutuu ja tehostuu melko olennaisesti tämän vastakappaleen myötä.

Puts plank!

Duroy Brushwash -sivellinpesuri, n. 13,90 €, esim. Stockmannilta