weekend sips pt. 1

Cocktail – mikä mainio tapa tehdä vaikutus illallisvieraisiin tai vaikkapa ihan vain itse itseensä.

Yes, you can.

Mikään ei (tässäkään asiassa) estä viemästä hifistelyä äärimmilleen, mutta juuri nyt erityisen ajankohtaiselta tuntuvat ne klassikoista kaikkein klassisimmat.

Kävimme pari päivää sitten harjoittelemassa muutaman klassikkococktailin valmistusta, joista omaksi suosikikseni nousi täydellinen sekoitus kitkeryyttä, yrttisyyttä ja mausteisuutta.

Negroni

1 osa giniä
1 osa makeaa punaista vermuttia
1 osa punaista katkeroa

Hämmennä jäiden kanssa viileäksi, tai jos kätesi on vakaa ja haluat tehdä poikkeuksellisen suuren vaikutuksen yleisöösi, valuttele raaka-aineita ravistimen puolikkaista toisiin jäitä lusikalla kiinni pitäen. Tärkeintä on kuitenkin saada juoma viileäksi ja ainesosat sekaisin.

Juomaan tulee vain kolmea raaka-ainetta, joten jokaisella niistä on merkitystä lopputulokseen: satsaa laatuun.

Tarjoile on the rocks -lasista jäitä säästelemättä, koristele cocktail siivulla appelsiininkuorta. Todellinen connoisseur vielä vääntelee appelsiininkuorta lasin päällä puristaakseen siitä pienen pilven eteerisiä öljyjä drinkkiä viimeistelemään.

Nautinnollista lauantai-iltaa, ystävät hyvät!

co-wash?

Minun päiväni eivät käynnisty ilman suihkua. Suihkussa taas en osaa käydä, jos en myös kastele hiuksia. Ja plaah, sama kai se on sitten myös pestä hiukset, jos ne joutuu joka tapauksessa kuivaamaan ja laittamaan uusiksi. (Olen myös varsin sukkela nukkuja: aamuinen peilikuva useimmiten kertoo, että tästä ei toimistotukkaa pelkällä kammalla ja kuivashampoolla loihdita.)

Ilmeisesti hiuksia ei kuitenkaan kannattaisi ihan koko ajan olla pesemässä, tästäkin toki on koulukuntia kamman jokaiselle piikille. Itse olen sinänsä onnekas, ettei päänahkani ole juuri kiukutellut päivittäisistä pesuista, hiusten kuntokaan ei ole juuri minua mietityttänyt. Mutta parempaan kai voi silti pyrkiä, vaikkei suurempia ongelmia olisikaan, eikös vain?

Siitä alkaa olla liki kymmenen vuotta, kun kauneusaiheista keskustelufoorumia lueskellessani kuulin ensimmäistä kertaa co-washista. Kauneuskikan ideana on skipata shampoo ja pestä hiukset pelkästään tarkoitukseen soveltuvalla hoitoaineella. Taannoin muistan tähän tarkoitukseen suositellun jotain sittemmin valikoimista jo poistunutta Tigin hoitoainetta, jota kikkaan ihan pätevin tuloksin muistaakseni testailinkin.

Hetkeksi himmentynyt trendi on näemmä palannut no poo -vouhotusten vanavedessä suihkukaappeihin, sillä tätä nykyä hoitoaineita näemmä valmistetaan ja brändätään ihan silkkaa pesukäyttöä varten! Itse nappasin tästä intoutuneena testiin kotimaisen Four Reasonsin Black Edition Co-Washin ja olen korvannut sillä muutaman viikon ajan noin joka toisen shampoopesun.

Ja kappas, hommahan toimii! Jopa helposti litistyvä, rakenteeltaan lasimainen ja suht harvahko kutristoni ei ole ollut shampoon puutteesta moksiksaan –  oikeastaan päinvastoin. Monenlaisia hoitoaineita on tullut vuosien varrella testattuna ja useimmat niistä olisivat huomattavasti vähemmälläkin lotraamisella lätsäyttäneet lettini kunnolla klähmäiseksi. Siitäkin huolimatta, että tätä tuotetta annostellaan pesua varten reilusti enemmän kuin normaalia hoitsikkaa laitettaisiin, eivät hiukseni ole kiukutelleet kammattaessa saatika rasvoittuneet.

Ajatella – minä kun luulin että tämän pään kanssa pärjäisi vain päivittäisellä (saippua)pesulla. Kokeile, jos olet pesukoukussa, jos pesukerrat tuntuvat latvoissa ja/tai päänahassa, jos haluat salikassiisi vain yhden putelin tai jos olet kaltaiseni kauneusnörtti ja kokeilet jokaista villitystä vähintään kerran.

Four Reasons Black Edition Co-Wash, suositushinta 14,90 €/400 ml, kcprofessional.fi

yksi ylitse muiden

Matthew E. White julkaisi viime vuoden maaliskuussa yhden viime vuoden kovimmista – ellei jopa kovimman! – levyn, ”Fresh Blood”.

Itselleni levy oli loogisesti myös se viime vuoden eniten kuuntelemani levy, jonka luokse palaan yhä viikoittain ja olen varma siitä, että tulen palaamaan sen pariin vielä vuosienkin päästä. Ei kovin yleistä tämä tällainen nykypäivänä! Yksittäisiä biisivinkkejä ei heru, sillä tämä teos toimii upeasti nimenomaan alusta loppuun kuunneltuna.

Herra Matthew E. White on alttarinsa ansainnut!