Mitä t-paidoista oikein voi sanoa? Paljonko niissä voi olla eroja? Voi kuule.
Ensinnäkin nämä vaikuttaisivat lyhyen tuttavuutemme perusteella olevan jopa parempia kuin Velva Sheenit, joka itsessään jo on tosi paljon sanottu. Laatikkomainen leikkaus, aivan poikkeuksellisen paksu ja napakka kangas – molemmat täydellisiä. Ja tämä kaikki yritykseltä, joka on aloittanut vaatehommat hatuista. Seuraavaksi merkiltä on kuulemma luvassa housuja – orSlow beware.
Paa paa seurantaan!
Friikit ruusutuoksut – ehdottomasti minun juttuni.
Haksahdus ruusuun lähti aikoinaan liikkeelle viattomasti Stella McCartneyn nimikkotuoksusta. Siitä sitten siirryin – kaikkien porttiteorian oppien mukaisesti – tummempaan, tuhdimpaan ja hieman rouvaskaisempaan Byredon ”Rose Noir”-tuoksuun, josta ei ollutkaan enää kovin pitkä matka todella kovaan kamaan.
Ensimmäisen pulloni Le Labon ”Rose 31”-hajuvettä sain tuliaiseksi Janilta. Mieltymykseni ruusutuoksuihin oltiin noteerattu ja tämä valikoitui lahjapakettiin todennäköisesti myös nimensä perusteella. Ensimmäiset nuuhkaisut hämmensivät: mitä jumalauta. Mikä on tämä puinen, myskinen, hieman savuinen eikä ainakaan millään perinteisellä tavalla kukkainen ruusutuoksu? Joka on vieläpä useimmissa sitä myyvissä verkkokaupoissa (sekä ainakin merkin NYC:in liikkeessä, kuten myöhemmin opin) niputettu miesten tuoksujen alle, vaikka unisex-tuoksuna siitä toki puhutaankin?
Alun hämmennys muuttui pian addiktioksi ja sittemmin jonkinlaiseksi trademarkiksi. Tuoksusta on kyselty enemmän kuin mistään aiemmasta, lisäksi kollegani on bongannut minut mm. täydestä metrovaunusta tuttua tuoksua nenällään seuraten. Ensimmäinen pulloni loppui kesäkuun korvilla enkä raaskinut tilata uuttakaan, kun tiesin että pääsen syyskuussa liikkeeseen varastoja täydentämään. Vannon, että noiden kolmen kuukauden ajan minulta – tai minusta! – puuttui jotain olennaista.
Vaihteluahan sitä silti joskus kaipaa, vaikka yhden täydellisen tuoksun olisikin itselleen jo löytänyt. Kun kuulin Byredon uutuudesta, pakotti sen nimi lukemaan siitä heti kaiken mahdollisen. ”Rose of No Man’s Land” – toi on mulle! Ruusua, punapippuria, vadelmankukkaa ja papyrusta, paperilla täydellinen. Joten tilasin pullon – sokkona.
Ja miksipäs ei! Alkuun hieman kirpsakka, hienostuneen ruusuiseksi muttei laisinkaan lässyttäväksi leppyvä Byredon uutuustuoksu on täysin erilainen kuin Le Labon tummanpuhuva tulkinta, mutta kaipaavathan kepeämmätkin päivät omaa kummaa ruusuaan. Jotta olisi elo (edes lähes) kuin ruusuilla tanssia.
Le Labo ”Rose 31”, lelabo.com
Byredo ”Rose of No Man’s Land”, byredo.com – mutta tsekkaahan ehdottomasti shop.petitstlouis.fi, ainoa Byredon jälleenmyyjä Suomessa.
Jakoon (mieltä)lämmittävä vinkki talven varalle: & Other Storiesin kašmirneuleessa on loistava malli sekä kerrassaan huikea hinta-laatusuhde!
Pyöreä kaula-aukko napakalla, leveällä resorilla, hyvä normaali pituus, sopivan väljä muttei tippaakaan liioiteltu hiha: paidasta löytyvät kaikki klassikon ainekset. Ainakin minun vaatekaappini alaosiin nämä neuleet yhdistyvät lähestulkoon uskomattoman täydellisesti, taidanpa omistaa pari hametta jotka eivät enää tunnu sopivankaan minkään muun kanssa.
Itse ostin vaaleanharmaan yksilön jo parisen vuotta sitten ja olen käyttänyt sitä todella, todella paljon. Talvet ja kesät, valehtelematta – ainakin tämänvuotisen kesän!
Laadusta ja neuleen kokonaisvaltaisesta loistavuudesta vakuuttuneena tilasin talveksi tummanharmaan, joka toistaiseksi vaikuttaa kaverinsa kaltaiselta. Eipähän tarvitse enää kulkea yli puolta viikkoa täysin samassa paidassa. Allekirjoittaneella saattaa kuin saattaakin olla kausia, kun mikään muu kuin ohut (harmaa) neule ei kelpaa päällepantavaksi – ja parhaimmillaan nämä kaudet kestävät lokakuusta huhtikuuhun…
Uuteen, tummemmanharmaaseen paitaan on tullut pientä nöyhtää reilun viikon ahkeran käytön jälkeen, mutta niinpäs tuli edeltäjäänsäkin. Pari kampauskertaa, ensimmäinen hienopesu – ja sen paidan nyppyyntyminen olikin sitten siinä. Toivottavasti tämä uusi tulokas käyttäytyy yhtä hyvin, vielä olen varsin toiveikas. Muista väreistä en tosin tohdi mennä vannomaan, eriväriset neuleet kun tuppaavat käyttäytymään miten sattuu väriaineiden vaikuttaessa villaan ja sen sietokykyyn varsin vaihtelevasti. Meleerattu harmaa tuntuisi kuitenkin olevan varsin lempeä valinta niin villalle kuin käyttäjälleenkin, nämä paidat kun vaikuttavat varsin tyytyväisiltä. (Ja onneksi kauden muut värit – tummanvihreä ja vaaleansininen – eivät olleet niin makuuni – valinta oli oikeastaan tehty jo puolestani.)
& Other Stories Cashmere Sweater, 125 €, stories.com
© 2009 — 2025