aivan nahat

Minä ja nahkahousut? Haha, hyvä läppä. Mutta tapahtunut lukioaikana. Ihan oikeasti.

Silloiset nahkahousuni tuntuivat tosin aina olevan jotenkin joka suuntaan liian suuret: lököt ja pussittavat. Sitten niitä pienennettiin, muistaakseni kahdestikin.

Millenniumin tienoon meikäläinen olisi voinut ottaa vähän iisimmin nahan kiristelyn kanssa ja luottaa, että luonto kyllä lopulta korjaa ongelman. Löysin viisitoista vuotta vanhat housuni todella varmasta jemmasta kesällä kaappeja siivotessani ja uskaltauduin jopa sovittamaan niitä. Kiinni menivät yhä, uskokaa tai älkää, mutta tuo tällä hetkellä kovasti kaipaamani lököttävä nahkalahje löytyy enää kaappiini (niitä nahkahousujanikin syvemmälle) hautaamistani paperivalokuvista.

Ai että harmittaako? No ei. 2000-luvun alun housujen vesirajaa hipovan lantiolinjan mahdottomuuden nimittäin voi kunnolla muistaa vasta kun sen pääsee jälleen yllään kokemaan.

Näinköhän olisi uusintakierroksen aika? Varminta lienee varautua tuleviin muodin muutoksiin korkealla verkkarivyötäröllä ja lepattavilla liehulahkeilla: näissä on ainakin mistä pienentää sitten vuonna 2030.

Hope Stockholm Work Leather Trouser, 820 €, hope-sthlm.com
Marimekko Epoksi-housut, 499 €, marimekko.com
COS Wide-leg Leather Trouser, 350 €, cosstores.com

pyyhekumi

Nyt kuulolle, itseoppineet ja innokkaat meikkaajat: tässäpä täsmävinkki meille kaikille, joilla pensselit toisinaan lipsuvat, värit varisevat ja varjostukset hakevat paikkaansa.

Muutama vuosi sitten Suomeen saapunut kulttimeikkisieni Beautyblender on tuskin enää uutinen kellekään pakkeleista kiinnostuneille. Minullakin on ollut näitä jo useampia, mutta siihen varsinaiseen käyttötarkoitukseensa – eli siis meikkivoiteen levittämiseen – käytän näitä hyvin harvoin. Varsinaisena ideana siis olisi kostuttaa sieni, katsoa, kun se turpoaa kaksinkertaiseksi ja töpsötellä meikkivoide kasvoille sen avulla. Kostea meikkisieni jättää jälkeensä kyllä kaunista ja kuulasta pintaa, mutta itse koen meikkivoidetta sisäänsä imaisseen sienen pesemisen turhan työlääksi hommaksi – ainakin jos päivittäin pitäisi.

Siltikään en sienestäni luopuisi, se on nimittäin esitellyt minulle muita kykyjään ja onnistunut tekemään itsestään korvaamattoman. Sehän on mitä parhain pyyhekumi ja sotkujeni siivooja!

Kun olen sutinut meikkivoidetta kasvoilleni ja onnistunut kerrostamaan sitä hiusrajaan ja leukaperiin, otan meikkisienen kapeammasta päästä napakan otteen ja hinkuttelen pyöreämmällä puolella ylimääräiset meikkivoiteet pois kökköilemästä. Terävämpi kärki puolestaan tasoittelee poskipunan rajat lempeämmiksi sekä kesyttää kirkkaimman kimaltelun nenänpäästä, kun hohtopuuterin kanssa meni jälleen kerran överiksi. Eikä siinä vielä kaikki: kun jauhemaiset luomivärit pölisevät levitettäessä poskipäille, sutaisee meikkimuna nekin pöllyt pois.

Ohi menneet ripsivärin kohdistukset korjaantuvat iiseimmin toki antamalla niiden kuivahtaa ja hinkuttamalla ne sitten kuivalla pumpulipuikolla hiivattiin, mutta kyllähän Beautyblender on tällaisiakin tilanteita onnistunut korjaamaan kun puikoista on ollut pulaa.

Siinä, missä kostean sienen on tarkoitus hylkiä meikkivoidetta ja imeä sitä sisään kuivaa meikkisientä maltillisemmin, tuntuisi kuiva sieni olevan täydellinen siivouskäyttöön. Varisseet luomivärit ja överiksi menneet poskipunat tuntuvat sulautuvan sienen syövereihin eivätkä siirry sienestä väriläikiksi ympäri kasvoja, kun siirryn kumittamaan sitä seuraavaa tekemääni virhettä. Ja mainittakoon myös, että kuivakäytetyn sienen peseminen on varsin sukkelaa ja kivutonta puuhaa.

Vaahtomuovin palasesta saa tosin pulittaa parikymppiä, mutta edellinen sieneni kesti päivittäisiä pesuja ja kovaa kumittamista noin vuoden päivät, joten ehkäpä tuo haukkui hintansa takaisin.

Mutta joo – virheistä oppii, jos ei muuta niin siivoamaan jälkensä!

beautyblender pro, n. 20 €, esim. sokos.fi

alitajunnan voima

Viime aikoina olen havainnut kehittäneeni kaksi uutta mieltymystä: mustat vaatteet ja kauluksettomat paidat. Mustat vaatteet ovat roikkuneet tahtoo-listani kärjessä jo tovin, mutta tositilanteen edessä olen kuitenkin aina pelannut varman päälle eli kallistunut viime metreillä tummansiniseen vaihtoehtoon.

Niin tein myös tätä orSlown paitaa tilatessani.. Tai siis.. Niinhän minä luulin tekeväni. Paketin saapuessa yllätyin totaalisesti siitä, että paita oli kuin olikin musta. Jopa niin yllättynyt, että minun oli pakko tarkistaa tilausvahvistuksesta ja verkkokaupasta, ettei kyseessä ollut mikään pakkaajalle sattunut inhimillinen erhe. Eipä ei: mustan version oli tilannut alitajuntani, tummansinistä ei ole ollut edes saatavilla.

Kiitos, aivot – nyt on jotain mustaa, hyvältä tuntuu ja näyttää. Milläköhän yllätän itseni seuraavaksi?

orSlow, £ 220, thebureaubelfast.com