Siitä puhe, mistä puute: ei takkia, vieläkään!

Melko lähellä tosin jo olin, yksi kappale takkeja nimittäin odottelee naapurikorttelin Valintatalossa – mutta valitettavasti vain suunnatakseen takaisin keskusvarastolle. Toissaviikonloppuna ajattelin, että on varminta tilata kiintoisa COS-takki postimyynnistä samantien, ettei vain jää ilman omaa kokoani. Harmillisesti arvioin kuitenkin hartiani egoni levyisiksi ja onnistuin tilaamaan takin kokoa liian suurena.

Reilun viikon liian suurta takkia odotelleena revin itseni liikkeelle ja piipahdin merkin kivijalkapuotiin. Siellä tarjolla oli vain liian suureksi toteamaani kokoa että hieman liian kinttanaa kokoa, mutta se oikea koko oli toki jo löytänyt parempiin hoiviin.

Että nyt sitten odottelen jälleen reilun viikon sen mahdollisesti oikean koon kuljetusta ja perillepääsyä. Pitikö Inke nyt lähteä tällä tavoin taas säätämään? Melkein tekisi jo mieli luovuttaa tältä vuodelta ja tyytyä värjöttelemään siihen saakka kun untuvatakin käyttö on jälleen sosiaalisesti hyväksyttävää. (Tänä aamuna lämpötila oli noin +6, joten paleluaikaa on jäljellä todennäköisesti enää noin viikon päivät.)

Mutta eipä hätiä mitiä, sillä onnistuin juuri löytämään mitä täydellisimmän takaportin tämän maailman (sekä tekijälle että lukijalle) puuduttavimman saagan ratkaisuksi. Vibskovin takki on joka suuntaan tahallaan niin jäätävän suuri ja totaalisen istumaton, että sen kanssa ei tarvitse mietiskellä josko sentti siellä tai toinen täällä olisi syy palella vielä viikon päivät. Kyllä – hukut siihen! Kyllä – sinne mahtuu tarpeeksi alle! Kyllä – kyytiin mahtuu myös kaveri! Ja kyllä – mahdut siihen myös ensi talvena.

Henrik Vibskov ”Floating Coat”, 560 €, aplace.com