paa päälle!

Mitä t-paidoista oikein voi sanoa? Paljonko niissä voi olla eroja? Voi kuule.

Ensinnäkin nämä vaikuttaisivat lyhyen tuttavuutemme perusteella olevan jopa parempia kuin Velva Sheenit, joka itsessään jo on tosi paljon sanottu. Laatikkomainen leikkaus, aivan poikkeuksellisen paksu ja napakka kangas – molemmat täydellisiä. Ja tämä kaikki yritykseltä, joka on aloittanut vaatehommat hatuista. Seuraavaksi merkiltä on kuulemma luvassa housuja – orSlow beware.

Paa paa seurantaan!

miljoona-miljoona-miljoona ruusua

Friikit ruusutuoksut – ehdottomasti minun juttuni.

Haksahdus ruusuun lähti aikoinaan liikkeelle viattomasti Stella McCartneyn nimikkotuoksusta. Siitä sitten siirryin – kaikkien porttiteorian oppien mukaisesti  – tummempaan, tuhdimpaan ja hieman rouvaskaisempaan Byredon ”Rose Noir”-tuoksuun, josta ei ollutkaan enää kovin pitkä matka todella kovaan kamaan.

Ensimmäisen pulloni Le Labon ”Rose 31”-hajuvettä sain tuliaiseksi Janilta. Mieltymykseni ruusutuoksuihin oltiin noteerattu ja tämä valikoitui lahjapakettiin todennäköisesti myös nimensä perusteella. Ensimmäiset nuuhkaisut hämmensivät: mitä jumalauta. Mikä on tämä puinen, myskinen, hieman savuinen eikä ainakaan millään perinteisellä tavalla kukkainen ruusutuoksu? Joka on vieläpä useimmissa sitä myyvissä verkkokaupoissa (sekä ainakin merkin NYC:in liikkeessä, kuten myöhemmin opin) niputettu miesten tuoksujen alle, vaikka unisex-tuoksuna siitä toki puhutaankin?

Alun hämmennys muuttui pian addiktioksi ja sittemmin jonkinlaiseksi trademarkiksi. Tuoksusta on kyselty enemmän kuin mistään aiemmasta, lisäksi kollegani on bongannut minut mm. täydestä metrovaunusta tuttua tuoksua nenällään seuraten. Ensimmäinen pulloni loppui kesäkuun korvilla enkä raaskinut tilata uuttakaan, kun tiesin että pääsen syyskuussa liikkeeseen varastoja täydentämään. Vannon, että noiden kolmen kuukauden ajan minulta – tai minusta! – puuttui jotain olennaista.

Vaihteluahan sitä silti joskus kaipaa, vaikka yhden täydellisen tuoksun olisikin itselleen jo löytänyt. Kun kuulin Byredon uutuudesta, pakotti sen nimi lukemaan siitä heti kaiken mahdollisen. ”Rose of No Man’s Land” – toi on mulle! Ruusua, punapippuria, vadelmankukkaa ja papyrusta, paperilla täydellinen. Joten tilasin pullon – sokkona.

Ja miksipäs ei! Alkuun hieman kirpsakka, hienostuneen ruusuiseksi muttei laisinkaan lässyttäväksi leppyvä Byredon uutuustuoksu on täysin erilainen kuin Le Labon tummanpuhuva tulkinta, mutta kaipaavathan kepeämmätkin päivät omaa kummaa ruusuaan. Jotta olisi elo (edes lähes) kuin ruusuilla tanssia.

Le Labo ”Rose 31”, lelabo.com
Byredo ”Rose of No Man’s Land”, byredo.com – mutta tsekkaahan ehdottomasti shop.petitstlouis.fi, ainoa Byredon jälleenmyyjä Suomessa.