Harvoinpa tulee paniikkia, ettei löydä etsimäänsä – yleensä löytää hieman liikaakin. Mutta jos tämä uudesta villakangastakista haaveilu oli elokuussa vielä hauskaa tulevan fiilistelyä, nyt alkaa olla jo hieman pelkoa persauksissa.
Myönnän, että vaatekaappini on tarjonnaltaan sen verran monipuolinen ja hyvin varusteltu, että tarve ei kovin usein liity siihen, ettei olisi. Mieluisaa tai ajankohtaista sieltä ei aina löydy, mutta nyt ei yksinkertaisesti löydy. Tai no, siellähän tuo hyvin palvellut takkini vielä roikkuu, mutta vuosien raju rakkaus on väsyttänyt siitä salonkikelpoisuuden pois ja hän saa viimein jäädä viettämään eläkevuosia Töölön tyylikkäimpänä koiranulkoilutustakkina.
Eikä tunnu muuten löytyvän takkeja kaupoistakaan. Etsintää toki häiritsee se, etten ole kovin tarkasti vielä osannut määritellä, mitä tässä haetaan. Jotain haisua minulla sentään on:
– Takki voisi olla tummansininen tai -harmaa, miksei mustakin.
– Vuori täytyy löytyä, helman pitäisi peittää polvet ja sen kiinnityksen pitäisi ottaa huomioon leveysaste, jolla elän.
– Kovin kinttana se ei voi olla eikä sen kaula-aukko kurottautua napaan asti.
– Hienohelmat älköön vaivautuko – takki tulee tekemään kovaa duunia viimaisilla bussipysäkeillä ja räntäsateisilla reiteillä.
Kuvan Acnen takki puhuttelee, mutta kun tuo vyö! Pukeutumisvinkeissä kehotetaan usein taikomaan vyötärö esiin vyöllä, mutta vielä ei ole löytynyt sellaista remmiä joka sellaisen kropastani löytäisi. Vannon, että vaikka vyötä mallaisi mihin kohtaan keskivartaloani, näyttää lopputulema epätoivoiselta empireltä tai lantiolle valahtaneelta vanteelta. Ja hyvä niin – ei mulla tuohon olisi varaakaan, joten vyöstähän tuli tässä tapauksessa oikea pelastusköysi.
Jos siis törmäät vaatekauppoja kierrellessäsi väljälinjaiseen villakankaaseen, tiedät mitä tehdä! Voittajatulokseen vinkannut johtolanka palkitaan skumpalla, sen lupaan.
Acne Studios ”Emera Lux” Coat, 1050 €, acnestudios.com