Kommenttiboksissa Heidi ehtikin jo kysellä, mikä oli tuo Instagramin puolelle tovi sitten läväyttämäni huulipuna. Lyhyen ja ytimekkään vastauksen sijaan päätin käyttää eteeni sattuneen mahdollisuuden ja naputtaa puhelinluettelollisen tekstiä yhdestä huulipunasta – kun kerran kysyttiin! Useimmiten teen tämän saman ihan pyytämättäkin, mutta nythän tämä on hauskempaa kun tietää, että todennäköisesti edes yksi lukija jaksaa taaplata ytimekkään punapaasaukseni loppuun saakka.
Bobbi Brownin jonkinlaista kulttimainetta nauttiva meikkisarja rantautui vihdoin Suomeen ja Stockalle. Jostain syystä en tätä ennen omistanut sarjasta tuotteen tuotetta, mikä on pienimuotoinen saavutus – minulla kun on tapana oikein etsimällä etsiä ja hamstrata reissuilta meikkejä, jotka ovat ulkomaisten muotilehtien sivuilta tuttuja, mutta joita ei Suomesta saa. Jostain syystä maailman Sephoroista on kannettu kotiin kaikkea paitsi Bobbia, mikä lie!
Tietysti piti sitten mennä katsastamaan tuo Bobbi Brownin uusi tiski ihan silkasta uteliaisuudesta, ja onnistuinpa sieltä jopa poistumaan Stockan Herkkuun asti ihan tyhjin käsin. Viime metreillä käteeni piirtämä huulipunaviiva jäi kovasti vaivaamaan, ja niin sitä piti sitten raahautua vielä raskaiden ruokakassien kera takaisin pakkelipuolelle.
Näin jälkikäteen olen ollut varsin iloinen, että tämä mutka tuli kotimatkalla vielä tehdyksi – punahan on mitä mainiointa kamaa! Tai no, saattaahan se tietty jakaa mielipiteitäkin, on se nimittäin sen verran erilainen kuin muut vaaleat huulipunani.
Puna on Creamy Matte Lip Color ja sen persikanpinkki sävy nimeltään Pale Peach 7. Pigmenttiä punasta löytyy kuin pienestä pitäjästä, ja tämä taitaa olla se tekijä, josta joko tykkää tai sitten ei. Puna on nimittäin peittävyydeltään pitkälti sataprosenttinen.
Tummissa punissahan ei taideta juuri tuntea käsitettä ”liika pigmentti”, mutta näin vaaleissa väreissä sävyn on oltava kantajalleen kyllä just-eikä-melkein tai muutoin hommalla on vaarana kallistua turhan paljon erään tunnetun kotimaisen glamour-tanssijan meikkipussin puolelle. (Tämän hieman oranssiin taittavan pinkin sävyn valitsin itselleni ihan itse, joten sopii huomauttaa, jos arviointikyky on päässyt pettämään pahemman kerran.)
Koostumus on täyteläinen ja lopputulos matta, mutta huoli pois – ainakaan minä en ole kokenut tämän punan olevan sellainen ikävä huultenkorputtaja. Eikä tällä tietenkään tarvitse maalata huuliaan täysin peittoon: kevyellä taputtelullakin jäljelle jää mukavasti väriä.
Täytyypäs käydä katsastamassa muutkin sävyt tästä punasta, sen verran vakuuttunut olen. Jokos te olette ehtineet Bobbin tiskille?
Olen nyt kokeillut sekä eyelineria (tykkään aika tosi paljon) sekä pientä voidemaista luomiväriä (tykkään älyttömän paljon) ja Bobbin pressissä tehty upea meikkipohja sai mut melkein tuhlaamaan omaisuuden meikkivoiteeseen, silmänalusten sinisyyden taittavaan Corrector-voiteeseen (ainoa pinkki pohjustustuote Bobbilla) sekä peiteaineeseen, joka on puolestaan myös kellertävä kuten meikkivoide ja peittää alle laitetun pinkin. Plussaa siitä, että duo sisältää lisäksi kiinnittävän puuterin! Siis tuo kolmikko on seuraavaksi ostoslistalla, jos vain raaskin ostaa kaikki kerralla. Olen erityisen ilahtunut Bobbin filosofiasta: pohjustustuotteet ovat kellertäviä, koska se näyttää luonnolliselta. Oma ihonihan on nimittäin juurikin sellainen ja muutamia vuosia sitten oli jostain syystä vielä mahdotonta löytää hyvää sävyä Suomesta.
Aaahhhh, kiitos tästä postauksesta! Uskollinen lukija kiittää ja kumartaa erittäin syvään…ja juoksee viimeistään huomenna (no okei, heti tänään) Stockmannille Bobbin tiskille. :)
Olen aikaisemmin tykännyt kovasti MAC:in meikeistä, mutta aina on kiva kokeilla jotain uutta. Bobbi Brownin pakkausten tyyli ja sävyt iskevät kyllä omaan kosmetiikkahermooni kympillä, joten Stockmannille siis!
kalasteletko tällä ilmaisia näytteitä itsellesi , kun MUKA hyvää hyvyyttäsi mainostat BOBBIA ?
terttu, tottahan toki kalastelen! Olen neljä ja puoli vuotta blogannut saadakseni ilmaisen huulipunan, pidähän peukkuja että viimein tärppäisi!