inke / 20.06.2013

valoa varpaille

Uudet sandaalit! Ja voi, kuinka tyytyväinen olenkaan. Taidan tallustaa näissä koko kesän, kunhan säät vain sallivat.

Vagabondin Céline-Birkenstock -henkisissä sandaaleissa ovat palaset varsin kohdallaan: kengät ovat mukavat, helposti yhdisteltävä eikä niissä ole mitään turhaa. Valmistajakin on ehkäpä ensimmäistä kertaa historiassaan unohtanut leimata logonsa näkyvälle paikalle!

Harmillisesti löysin itsekin nämä kengät sen verran myöhään, ettei vinkistäni taida enää monelle apua olla – koot näyttäisivät ainakin merkin omassa verkkokaupassa olevan pitkälti loppu. Vagabondillahan on kyllä omia puoteja ja jälleenmyyjiäkin lähes joka kylässä ja kulmassa, joten toivoa ehkä vielä on, mikäli omassa kesäkenkävalikoimassa sattuu vielä olemaan tällaisen simppelin sandaalin kokoinen kolo.

Vielä kun osaisi päättää, mitä väriä sutisi varpaankynsiin…

Sandaalit Vagabond ”Melia”

jan / 18.06.2013

pikavisiitillä tukholmassa

Klo 07.00. Herätys Story Hotelissa. Home away from home.

Klo 07.10. Lenkille. Koska Heimo.

Klo 08.30. Hotelliaamiainen Storyn tapaan. Okei, tässä on suurin syy siihen, miksi majoitun täällä aina mahdollisuuksien mukaan.

Klo 10.00. Rytkyt ylle, pois hotellihuoneesta ja sähköpostin ääreltä, palaveriputki alkaa.

Takki Post Overalls
Kauluspaita Our Legacy
Farkut 3Sixteen
Kengät Mark McNairy

Klo 12.00. Lounaspalaveri itselleni uudessa paikassa, Bistro Rigolettossa. Steak Sandwich. Jumalainen. Tänne täytyy palata…

Klo 16.10. Palaveriputki ohi. Nitty Grittyyn, niin kuin olisi jo.

Klo 18.00. Paluu hotellille saaliin kanssa. Saalista-Jan onnistui löytämään Tukholman jo startanneiden alennusmyyntien keskeltä tietysti ne ainoat täysihintaiset housut. Tyypillistä!

Klo 18.30. Illallinen Richessä. Toast Skagen. Aina. Ruotsi osaa rapuhommat.

Klo 19.30. Laskun aika. Kymmenen pistettä toimitustavasta. Tai no, toisaalta: kun pikku ukkelit kiikuttavat pöytään kruunumääräisiä laskuja, tuntuu hetkellisesti siltä, että pelailisi leikkirahalla. Harmillisesti nuo pikku ukkelit onnistuvat kuitenkin aina veloittamaan pankkitiliäni..

Klo 21.30. Paluu hotellille. God natt!

(Aika leppoisalta muuten vaikuttaa työmatka, kun jättää raportoimatta kaiken työhön liittyneen. Hmm.. Miten tämä päivä on omissa muistoissani hieman erilainen kuin tässä kuvareportaasissa?)

inke / 18.06.2013

rillit tositoimissa

Tovi sitten väitin saaneeni uudet rillit ja vahvistin väitteeni kuvalla, jossa en katso kameraan.

No, minulla on kuin onkin uudet rillit. Olen niistä vieläpä aivan fiiliksissä. Haluaisin käyttää niitä joka päivä, mutta kesä estää: aurinkolaseissani ei ole vahvuuksia, joten paisteisimmat päivät vaativat piilareita.

Kovasti minä olen näitä uusia rillejäni teille yrittänyt esitelläkin, mutta ihan yksinkertaista tämä ei ole ollut. Tummanpuhuvat ja särmikkäät lasini kun tuppaavat isottelemaan valokuvissa!

Peilistä katsottuna? Passelit. Valokuvassa? Peittävät yli puoli naamaa.

Vannon ja vakuutan: rillit vain jotenkin tuntuvat kasvavan kuvissa. Laseja on koitettu ikuistaa niin kameralla kuin kännykamerallakin. Itse räpsityin kuvin ja toisen avustamana. Kasvoilla hyvät, kuvissa tuulilasit.

Eilen pääsin kuitenkin yllättämään kokokomplekseista kärsivät silmälasini ja nappaamaan kuvan vaivihkaa. Itse itsensä paparazzauskin on näköjään mahdollista..

Olin nimittäin tulossa Kaapon kanssa Rajasaaresta nuoren herran päivittäiseltä uintireissulta. Kotimatkalla piti vielä piipahtaa postiin, joten katsoin parhaaksi varmistaa nokkelan nykyneidon keinoin, kuinka pahasti ripsivärit olivatkaan levinneet merituulen itkettämissä silmissäni. Kännykkäkamera ja etupuolen linssi – siinäpä oiva peili!

Ja kuulkaas, sinä ohikiitävänä hetkenä olivat planeetat järjestyksessä. Lasit eivät ilmeisesti odottaneet joutuvansa valokuvatuksi, ne unohtivat pullistella ja poseerata ja tallentuivat lopultakin kuvaan oikeissa mittasuhteissaan. Kumma kyllä, tätä historiallista kuvaa ei pilannut edes levinnyt ripsiväri.

Siinä ne ny on. Meikä tykkää.

Lasit Cutler and Gross, Optiikkahuone