Pahoitteluni hiljaiselosta myös omalta osaltani. Kun Inke vietti viikon työmatkalla, niin minä vietin sen jackrusselinterrierin omistautuvana yh-isänä. Mahtavaa puuhaa, mutta kyllä Kaapossa riittää tekemistä kahdellekin… Yhdeltä ihmiseltä ei löydy tarpeeksi raajoja kaikkien niiden pallojen heittelyyn ja järsittävien luiden kiinnipitelyyn.
Koiralenkkien välissä ehdin onneksi ulkoiluttamaan itseänikin. Ja voi, kuinka rakastan sitä tunnetta, kun voi lähteä juoksemaan shortseissa ja t-paidassa vielä iltakahdeksaltakin! Viikon saldo oli 34 kilometriä – aikamoinen suoritus, jos otetaan huomioon, että Boostieni ensimmäistä satasta tahkosin kasaan lähes pari kuukautta. Kyllä tuo asfaltilla juokseminen valon ja lämmön siivittämänä vain on huomattavasti mielekkäämpää puuhaa kuin jäisen ja pimeän Töölönlahden ympäri jolkottaminen parta huurussa.
Onkohan seuraava satanen täynnä vielä tämän kuun puolella?
[Lukijan huomioon saatettakoon: Kengät saatu testikäyttöön Adidakselta, mielipide kirjoittajan vilpitön.]
