Siellä ruudun toisella puolella onkin varmaan jo tullut selväksi, että tämän blogin takaa löytyvä naishenkilö suosii matalapohjaista kenkämuotia. (Näin tarkistamattakin uskoisin, että samat sanat voitaisiin laittaa myös blogimme miespuolisen hahmon suuhun.)

Yhden sesongin mittainen suhteeni korollisiin kenkiin taisi lopulta kariutua mukavuudenhaluun. Kyllähän kymmenen senttiä kantapään alla lähtökohtaisesti näyttää hyvältä, mutta kaikkien luonto ei vain taida riittää väsähtäneiden päkiöiden kanssa kamppailuun kaupunkiretkillä. Kuten nyt esimerkiksi meikäläisen.

Olen mielummin lyhyt kuin rakoilla. Korot lähinnä jomottavat.

Kauneinkin kenkä nimittäin menettää hohtonsa, jos se enimmäkseen satuttaa. Sitten kun niitä katsoo, ei enää näe lahjakkaan linjakasta muotoilua, vaan kantapäässä repsottavan, sukkanukkaa reunoihinsa keränneen rakkolaastarin. Yh.

Pieniä lipsahduksia korkojen suuntaan voinee kuitenkin tehdä ilman että joutuu syömään sanansa, eikös vain? Edes tällaisia muutaman sentin kiilapohjaheilahduksia?

Pitäisihän tuon onnistua, ainakin jos mukaviin kiilapohjiin on vielä yhdistetty terveyskengistä tuttua rei’itettyä nahkaa. Moisenhan on tuotava mukanaan aimo annos ergonomiaa! On kieltämättä siinä hilkulla, onko näissä painotettu enemmän käyttömukavuutta kuin hienostuneisuutta, mutta luotan siihen, että ranskalainen luottovalmistajani on käsitellyt asian puolestani.

(Myönnettäköön: aivan yhtä mahdollista on, että A.P.C.:n jehu Jean Touitou on suunnitellut kengät isoäidilleen eläkeläisryhmän kevätretkeä varten.)

No silti –  tai juuri siksi. Köpöt mutta söpöt. I wanna.

A.P.C. Perforated Wedge Sandals, 290 €, apc.fr