Kun Hulda Huoleton viimein huomasi laukkunsa kulman haavoittuneen, meinasi kyynel kiivetä silmäkulmaan. Uusi laukku ja heti rikki!
Muistelin yhteisiä retkiämme. Koska kaikki muistot eivät tuntuneet mahtuvan pariin viime kuukauteen, ymmärsin viimein laukkuni olleen ihan uusi jo paria viikkoa vaille kahden vuoden ajan. Luonani hän on viihtynyt nyt 715 vuorokauden ajan, joista käsipuolessani se on ollut varmasti yli kuutenasatanaviitenäkymmenenä.
Ensimmäiset kaksi viikkoa hänellä oli oma tuoli, töissä Alexa istuskeli rennosti (siis topattuna, tuettuna ja lähestulkoon peiteltynä) pöydänkulmalla. Sitten tulimme tutuiksi toistemme kanssa, lopetimme turhan hienostelun ja istuimme jo ensimmäisenä kesänä vieretysten nurmikoilla. Alexa luovutti lopulta tuolinsa ystäville baareissa ja seurasi meininkiä tyytyväisenä lattiatasosta. Retkiä ja hetkiä listatessani ymmärsin laukun nykykunnon olevan suoranainen ihme – positiivisessa mielessä. Kai sen täytyy laatua olla, kun on säilynyt kelvollisessa kunnossa hulttio-omistajastaan huolimatta. Tämä se ei ole pölypussissaan huilinut hetkeäkään, vaan mukisematta kantanut sisuksissaan valtavatkin lastit.
Jätin kyyneleet kyynelehtimättä ja nostin mielessäni maljan kaverille, joka on uskollisesti seurannut minua arjessa ja juhlassa jo hyvän tovin. Jäähyväiset nämä eivät missään nimessä ole, ehkäpä ennemminkin pieni kannustava puhe tulevan syntymäpäivän johdosta.
Elämisen jälkiä ja käyttöönhän se ostettiin. Käytetty on, elettykin.
Jotta kaveri seuraisi minua vielä seuraavinakin vuosina, ottaisin vastaan hyviä vinkkejä kuluneen kulman korjauttamismahdollisuuksista. Mulberryllä on kyllä oma huolto, mutta 6-8 viikon odotus ja merkkihuollon hinta tuntuvat hivenen suolaisilta, minulla kun ei ole esim. minkäänlaisia jälleenmyyntiaikeita. (Eikä oikeastaan toista kivaa isoa laukkua, joka palvelisi tuon odotusajan.) Niin, ja jos jollakulla on yliveto vinkki tuon tumman värjäytymän poistamiseen, antaa tulla! Satulasaippuasta ei valitettavasti ollut mihinkään, enkä haluaisi ottaa kovin suuria riskejä selvittääkseni erinäisten kemikaalien ja puhvelinnahan yhteensopivuutta…
Ota huivi ja taittele se pötkyläksi. Neliönmuotoinen huivi taitetaan ensin kolmioksi ja tästä ”rullaillen” taittaen aina mieleisen levyiseksi. Kapea kärkikolmio kannattaa jättää rullan sisään.
Pidä aloittaessa huivin toinen pää reilumpi alempana, kuten solmiota sidottaessa.
Ohjaa pidempi puoli lyhyemmän yli vasemmalle.
Tämän jälkeen viet pidemmän pään takakautta oikealle…
..ja yläkautta takaisin vasemmalle.
Seuraavaksi viet pidemmän pään ensin solmun taakse, sitten eteen..
..työnnät pidemmän pään solmusta läpi..
..sekä vedät.
Tiukenna ja korjaa pitämällä lyhyestä päästä kiinni ja vetämällä solmua kireämmälle kohti kaulaa. (Lopeta ennen kasvojen muuttumista sinertäviksi.)
Tadaa! 
