Pitkän etsinnän ja epäröinnin jälkeen olen vihdoinkin liivin onnellinen omistaja. Se on Outlierin ja The Hill-Siden yhteistyön tuotos ja täytyy myöntää, että sen upea kuosi vakuutti minut hankkimaan samasta kankaasta valmistetun, yhteensopivan huivinkin. Kerrospukeutumisen suurille ystäville tämänkaltaiset, hieman paksummat liivit tuovat rajattomasti uusia mahdollisuuksia ja ovat helposti yhdistettävissä sekä kauluspaitoihin että pikkutakkeihin.
Taken.
(kuvat Hickoree’s Hard Goods)
Viikon metsästin Manhattanilta kevättakkia, putiikkiakaan en jättänyt kääntämättä. Kotiin palattuamme harhailin vanhasta tottumuksesta kaupunkireissullani Pohjoisesplanadille. Sielläpä yllättäen roikkui henkarilla juuri sellainen takki, jota olin kuumeisesti etsiskellyt viikon ajan Atlantin toiselta puolen. Tietty.
Jotenkin lämmittää mieltä löytää kotoa se, mitä ei suuresta maailmasta saa. Mutta onneksi ei noin muutoin ollut hukkareissu tuo Nykin pyrähdyksemme…
Samuji Lara Unlined Cotton Coat, 335 €, samuji.com
Aina välillä iskee selittämätön keräilyvimma. Viime viikolla tuli sitten yllättäen pakollinen tarve kerätä mukaan suurin piirtein kaikki mahdolliset reittimme varrelle osuneet tuoksukynttilät sekä niihin liittyvä oheistarpeisto.
Internetin ihmemaassa tutuksi tullut konsepti nimeltään Le Labo sattui osumaan näkökenttääni kohtalokkaalla hetkellä välittömästi kuubalaisessa ravintolassa nautitun lounaan sekä asiaankuuluvan lounasmargaritan jälkeen. Merkin erikoisuutena on etukäteen suunniteltujen parfyymien sekoittaminen myyntipulloon vasta kaupankäyntihetkellä asiakasta varten: tällöin tuote on tuore ja tuoksu kohdallaan. Tuoreus nyt tietty on tärkeä myyntivaltti, mutta myönnän suoraan, että minua merkissä puhuttelee erityisesti eksklusiivisuus – ne teki sen meitsille! Pullon tai kynttilän etikettiin printataan nimittäin erillinen inforivi ostajasta: nimi, osoite tai jotain muuta tulevalle omistajalle tärkeää.
Sanomattakin lienee siis selvää, että issues.fi -päämajalla on nyt oma nimikkotuoksu, Petit Grain 21. Kerromme siitä ja sen piirteistä lisää, kunhan vain joskus raaskimme avata tuon meille rakkaudella (korvausta vastaan) brändätyn pahvilaatikon ja polttaa tuota sikahintaista kynttilää, jonka kyljessä on nimikkotarra. Voi ihana turhamaisuus.
Eikä se siihen jäänyt, piti vielä mennä Diptyquelle. Näitä lemppareita ei Suomesta saa eikä niitä sokkona tohdi netistä tilata – liikkeessä lähti siis lapasesta. Parin kynttilän lisäksi oli aivan pakko saada välineistöä. Eihän kynttilää voi polttaa, ellei sitä sammuta brändätyllä kynttilänsammuttimella. Ja sytytyslankaa nyt on luonnollisestikin trimmattava liian nopean palamisen välttämiseksi. Fiskarsit sikseen, nyt on viralliset sytytyslangantrimmaussakset. (Niin – SHUT UP AND TAKE MY MONEY!!!)
Sen tunnustan, että teräksinen sammutin-leikkurisetti yhdistettynä Pikku-Jooseppiin on kieltämättä melkoista kauhuleffakamaa. Pakko hankkia tuohon joku kukkavaasi tilannetta tasapainottamaan.. Tosin meikäläisen ilmeisen pettämätön sisustusvainu todennäköisesti saa senkin näyttämään hautajaisasetelmalta.
Siispä näihin kuviin, näihin tunnelmiin.. Mutta tuoksu, se on sentään kohdillaan. (Diptyquen 34 Boulevard Saint Germain lähestulkoon riittää lähestulkoon peittämään naapurista ilmastointikanavia pitkin kulkeutuvan, mitä ilmeisimmin kalanperkeiden toistuvasta keittämisestä aiheutuvan pistävän katkun. Lähestulkoon.)
© 2009 — 2024