koiranulkoilutusmuotia kalliosta

Kesä otti sitten askeleen takapakkia: kesäkuun toinen päivä, pipo päässä ja nilkkasukat kengissä. Yh.

Eihän tässä kuvassa oikeastaan mitään sellaista ole, mitä ette jo aiemmin olisi nähneet (Paitsi Kaapo, Kaapoa ette ole nähneet vielä joka kulmasta! Kreisi koiramuija lupaa korjata asian!), mutta haluaisin antaa erityismaininnan Nykistä ostamilleni Leviksen farkkuleggingseille, jotka melkein menisivät läpi oikeista farkuista… Tai ainakin stretchfarkuista. Ainakin tällaisen denim-ignorantin kirjoissa.

Sinänsä niissä ei ole mitään järin ihmeellistä: sopivat, varsin kapeat, eivät purista. Ostin mustat ja siniset, maksoin niistä yhteensä reilun saturaisen. Huhhuh.

Ihmeellistä niissä on se, että ne ovat onnistuneet kuluneen kuukauden aikana mullistamaan pukeutumiseni. Mekot ovat hieman huilailleet, mutta farkkujen parina käytettyjä kauluspaitoja onkin sitten pesty ja silitetty ihan urakkatöinä. Minä käytän taas housuja! Ilolla ja mielelläni!

Sitten ne huonot uutiset: näitä ei kuulemma saa Suomesta. Onkohan juuri näin? Kunpa ei olisi. Haluaisin nimittäin hankkia vielä pesun tai kaksi lisää.

Oikeaa farkkua tai ei, mutta näitä minä ainakin käytän. Elämä tuntuu toisinaan olevan kovasti liian lyhyt liian pienten housujen sopivaksi venyttämiseen.. Minä en nimittäin oikein ymmärrä, miksi haluaisin maksaa siitä, että saisin tuntea parin viikon ajan olevani housuihini aivan liian suuri. Saman efektin saa aikaiseksi myös ruokaan ja juomaan sijoittaessaan ja silloin prosessista sentään nauttii!

Pipo Peter Jensen
Takki Samuji
Farkut Levi’s
Kengät New Balance
Laukku Chanel 

tervehdys

No moi taas! Mie oon Kaapo, sen te jo vissiin tiesittekin.

En vielä ihan tiedä, mitä muotiin liittyvää tällainen kahdeksanviikkoinen jackrussellinterrieri pystyisi tämän blogin lukijoille tarjoamaan. Ensimmäisenä vinkkinä suosittelisin kaikille kuitenkin New Balancen nauhojen maistelua – trendilenkkareista kannattaa ottaa kaikki ilo irti! (Seuraavaksi otan irti sen N-kirjaimen, kuulin erään Jorma-Irmelin jo tehneen niin.)

Muita kenkä-, vaate- ja ruokavinkkejä keräillessäni sekä sisäsiistiksi opetellessani ehdottaisin meikäläisen kuulumisista kiinnostuneille tämän blogin Facebook-seinän seurailua sekä isäntäväen Instagram-tilien (inkermaar / janissues) tarkkailua. Toistaiseksi he ovat ikuistaneet jokaisen liikkeeni, joten sisältöä riittää!

Sen verran voisin isäntäväestä juoruta, että he ovat kyllä kotioloissa mitä melkoisen mautonta sakkia. Janin harmaita collegehousuja yritän parhaani mukaan repiä lahkeista rikki, laittaisi hänkin joskus jotain muuta päälleen. Inken järkyttäviin kotileggingseihin sain jo pienen reiän, mutta työ jatkukoon!

Mukavaa viikonloppua, tyypit! Saapa nähdä, miten huomiselle lässyttäkää minulle -ulkoiluretkelleni käy. Puhuivat jostain sateesta ja minua hieman jännittää. Paitsi jos se on jotain syötävää, sitten se on ihan okei.

ihan vähän vaan

Tänään oli vapaapäivä. Pidin pois ylityövapaita, hoidin flunssaa ja paapoin Kaapoa. Aamulla läksin Clas Ohlsonille hakemaan sellaista johtojen keräämiseen suunniteltua muoviletkua, piuhanurkka ei lienee ikuisesti voi olla levyin ja matkalaukuin pieneltä tutkimusmatkailijalta blokattuna. (Mitä melkoisen mielenkiintoisia sisustusratkaisuja tuo muuten mukanaan tuollaisen pienen jackrussellinterrierin kotiutuminen. Keittiön oven eteen asetetun portin ylitän jo mitä melkoisen sujuvasti, vessan oveen eteen asettuneen pyykinkuivaustelineen kanssa on vielä hieman ongelmia. No, kaikkea aikansa..)

Kolmemetrisen kaapeliputken sekä kassan vierestä löytyneet punkkipihdit ostettuani läksin kotiin poikien luokse, mutta huonon suuntavaistoni vuoksi eksyin matkalla Manskun Clas Ohlsonilta sporapysäkille ja löysin itseni yllättäen jostain Espan suunnalta erään tutunnäköisen liikkeen ovea repimästä. Sisällä tunsin olevani vielä enemmän eksyksissä. Mittailin puotia ja kiipeilin kerroksesta toiseen. Ihan en ollut varma, olinko Lontoossa, Köpiksessä vai Tukholmassa. Kovasti tutun näköistä, mutta ei meillä Helsingissä tällaista…

Sijainnista viis, sovituskopissa ymmärsin kuitenkin parhaiden kesävaatteiden olevan musteensinisiä ja väljälinjaisia. Päätin, että ne menisivät täydestä läpi, olivat koordinaattini sitten mikä tahansa.

Hortoilin paluusuuntaan ja hyppäsin raitiovaunuun. Ihan en vielä ymmärrä, miten tulin kymmenessä minuutissa Köpisstokislontoosta sporalla Kallioon. Täytynee yrittää uudelleen, josko tämä kokemus olisi jotenkin toistettavissa.

Summa summarum: Kivaa, että COS on viimein kotikaupungissani. Eihän sitä sieltäkään määräänsä enempää tarvitse hamstrata, mutta uskoisin fiksujen mutta tyylikkäiden työvaatteiden löytämisen olevan nyt huikean paljon helpompaa.

Tummanpuhuvat COS-hankinnat:
Oversized Cardigan, 69 € 
Cotton Knit Silky Dress, 69 € 
Oversized Shirt, 59 €