Tovi sitten sain sähköpostia Chanelilta. Pyysivät osoitettani.

Olin aivan varma siitä, että kyseessä oli joku muotibloggaajille suunnattu täsmäroskapostitus. Annoin kuitenkin tietoni, ainahan näihin vedätyksiin joku menee.

Pari viikkoa sitten ovikelloa soitti lähetti ja ojensi laatikon, josta paljastui paperikassillinen Chanelin kesämeikkejä. Oho.

Tästä eteenpäin taidankin rohkein mielin vastata joka ikiseen sähköpostiin, jossa pyydetään apuani suuren perinnön siirtämiseksi – korvausta vastaan, luonnollisesti. Kuittaan ystävällisesti henkilötiedoillani ja tilinumerollani kaikki ne eurolotot, jotka olen onnekkaana internetin käyttäjänä voittanut. Ilmeisesti joskus jokin, joka on liian hyvää ollakseen totta, on totta.

Noh, meikkejähän ne vain ovat, tasokkaita sellaisia tosin. Mutta minulle Chanelin meikit ovat jo yläasteiästä asti olleet se juttu. Chanelin tiskillä olen vieraillut aika harvoin, vain jotain todella erityistä ylellisyyttä kaivatessani: silloin kun olen halunnut olla fiini nainen tai kun olen todella halunnut hemmotella itseäni. Siksi tuntuu hieman hassulta, että he lähestyivät minua – ei ole nimittäin kovinkaan montaa vuotta siitä, kun jouduin keräämään hieman rohkeutta uskaltautuakseni ihan oikean Chanelin kojulle.

Mikäkö oli tarinan opetus? No, Soleil Tan de Chanel -aurinkopuuterin sävy 907, ”Sable Beige” sopii mainiosti vaaleallekin iholle. Ja se, että joskus saa olla jostain oudosta syystä hivenen imarreltu, vaikka tiedostaakin tulleensa valjastetuksi markkinointitarkoituksiin.