Jos nyt täysin rehellisiä ollaan, oli Carharttin nykytilanne jäänyt meiltä oikeastaan huomioimatta kehnohkon asenteemme vuoksi. Vuosituhannen taitteessa Inke taisi vetää pienimuotoiset Carhartt-överit verhoilemalla itsensä silkkaan Carharttiin muutaman vuoden ajan ja Jankin taisi mielessään yhdistää merkin samaan aikakauteen.

Sen jälkeen on tapahtunut aika paljonkin, mutta oikeita asioita: se, mikä merkille oli ominaisinta on säilytetty, mutta sitä on muokattu vastamaan vuoden 2012 tyylillisiä vaatimuksia.  Workwear-vibat ovat vahvoja ja jotkut ns. pakolliset klassikot ovat edelleenkin mallistossa. Istuvuutta on tosin saatettu hieman hioa tai sitten se on ihan yhtä hyvä, kuten ennenkin – nyt se pääsee vain oikeuksiinsa, kun tangosta ei enää väkisin ota katu-uskottavaa rentoutta koossa XL.

Showroomilla torstaina hipeltämämme miesten kevät-kesämallisto oli varsin kohdillaan, eniten tarjonnasta iskivät takit ja housut. Eritoten  tuo öljykangastakki samettikauluksella, jonka Jan kuvaan päällensä kiskoi – ja yritti poistua huomaamatta takki yllään… Naisten mallistosta ei ollut hirmuisesti mallikappaleita näytillä, joka on ilmeisesti vain ja ainoastaan hyvä asia – ne oli nimittäin haettu eri lehdille kuvauslainaan. Myös merkin heritage-mallisto ansaitsee erityismaininnan, hintatasokin on moniin muihin samankaltaista vaatetta tarjoaviin nähden varsin kohtuullinen.

Paluu juurille on ilmeisesti tapahtumassa. Eläköön ikuinen nuoruus!

Carharttin nykymenoa pääsee tarkastelemaan esim. Beamhillissä sekä intterwebsissä osoitteessa carhartt-wip.com.