talvikengissä elokuuhun

Hieman on ollut meikäläisellä huonoa onnea kesäkenkien kanssa tänä vuonna. Hankkimistani Vagabondin korokepohjaisista espadrilloista irtosivat pohjat alle kolmen viikon ja kymmenen käyttökerran. Kiikutin ne takaisin putiikkiin ja jätin uuden parin suosiolla ottamatta – espadrillat ovat monesti herkkien mutta ihanan keveiden matskujensa vuoksi yhden kesän kengät, mutta viidenkympin espadrillojen soisi kestävän sentään edes yhden kesäkuukauden.

Uusia vastaavia ei tuntunut löytyvän, joten avarsin näkökenttääni ja tilasin itselleni korokepohjaiset nahkasandaalit Carin Westerin aleista. Paketti saapui perille tänään ja laatikosta kuoriutui pari, joka näytti jopa paremmalta kuin verkkokaupan kuvassa. Pikku-Jalat ratkaisivat valitettavasti pelin Westerin tappioksi ja sain pakata kengät takaisin kuljetuspakkaukseensa. Pohjan mitta oli sinällään ihan soppeli, mutta jostain syystä pohjan ja jalkapöydän remmien väliin oli jätetty niin rutkasti tilaa, että kengät olisivat olleet sopivat vain tuhtien villasukkien kanssa käytettyinä. Nilkkaremmi ei yksinään valitettavasti riittänyt pitämään kenkää jalassa, vaan varpaat heiluessaan ja hölskyessään lipsahtivat heti ensimmäisen testiaskeleen jälkeen kellumaan reilusti kärjen ulkopuolelle.

Mikäli lukijakunnalla on ehdottaa meikäläiselle Helsingistä löytyvää, tummanpuhuvaa kesäkenkää, niin vinkkejänne otetaan vastaan riemumielin. Joko jotain avonaista (sandaalia, siis) tai vaihtoehtoisesti kesäisen huoletonta (no, ne espadrillot!) olisi haussa, mutta mistäpä löytyisi? Nyt on eteisessä vain talvikenkää, tuhtia lenkkaria ja napakkaa herrainkenkää ja kesäisempää kaipaisin, vaikka Helsingin kesässä vaikuttaisi tänä vuonna pärjäävän parhaiten kumisaappaissa.