inke / 03.04.2012

hei hei

Maanantaina kannoin postista kotiin hienoimmat kengät, jotka olin hetkeen nähnyt. Tiistaina kiikutin ne kyynel silmäkulmassa takaisin, koska McNairyn tulkinta koosta 36 oli Pikku-Jaloille valitettavasti noin 2,5 cm liikaa. Pienuuskompleksista kärsivät Pikku-Jalat kartoittavat parhaillaan mahdollisuuksiaan mennä Rollen pajalle kantapää-implantteja hakemaan.

Miksi, voi miksi herrainkenkien mitoitus tuntuu aina olevan reilusti yläkanttiin? Verkkokauppojen herrainkenkätuotekuvauksissa epäröivien käsketään aina ottaa pienempi koko, mutta mitä jos pienempää kokoa ei valmisteta?

Seuraavaksi taidan asioida hattu kourassa McNairyn lastenosastolla. Pisteet kuitenkin Scout the Storelle aivan mielettömästä asiakaspalvelusta, heistäpä sopisi monen ottaa mallia!

Etsintä jatkuu… Onneksi kenkien perään haikailu tuntuu kiinnostavan yhä vain.

jan / 03.04.2012

sklobot ja kusiluikkarit

Eksyin pitkästä aikaa Backyard Billin mainiolle sivustolle, olipahan saitti taas täynnä hienoja ja inspiroivia valokuvia.

Parhaimmistoon kuuluivat mielestäni hänen Park & Bondille ottamansa kuvat. Kaikki asut ovat kenkävalintoja lukuun ottamatta todella hienoja. Keskikuvan tennarit toimivat kyllä oikein hyvin, mutta kyseessä on mielestäni kyllä valitettavasti sarjan ainut nappiin mennyt kenkävalinta. Ylimmän kuvan klonksut sklobot eivät yksinkertaisesti näytä hyvältä puvun kanssa, eivätkä ne myöskään tuo minkäänlaista särmää tai rosoisuutta kuvaan – mikäli niillä sitä nyt lähdettiin hakemaan. Viimeisimmän kuvan kusiluikkareissa taas olisi saanut olla edes hieman paksumpi pohja tai ne olisi voinut vaihtaa vaikkapa Butteron tulkintaan purkkareista.

Kylläpä on mukavaa ruotia täältä kotikoneen ääreltä… Ja helppoa. Kuvat jäävät kuitenkin vahvasti plussan puolelle, kengistä huolimatta.

Ps. Lupaan, etten enää koskaan käytä sanaa sklobot.

inke / 02.04.2012

takaisin tarhaan

LAPPUHAALARIT.

Onko jo comebackin aika? Vanheneeko rikos kahdessakymmenessäviidessä vuodessa? Miksi hotsittaa?

No, en osta, ellen pääse jossain sovittamaan. Väittäisin kaikkien nettiostosteni vuonna 2012 nimittäin menneen komeasti penkin alle. Mikään ei istu, on liian suurta tai kinnaa, lentolipuissakin on nimi jumalauta väärin.

Nyt kun sain rakennettua luontevan aasinsillan (lappuhaalarit – lentomatkustaminen), kerrottakoon samaan hengenvetoon, että sain tänään ostaa lisäkirjaimia omaan nimeeni ”kohtuuhintaan” seitsemälläkymmenelläviidellä eurolla. Plus kaksi kahdenkymmenen minuutin puhelinjonotusta, molemmat hintaan 3,15 € plus maksut minuuteista. Tietty.

Loppusumman mukaan olisi tullut suurinpiirtein saman hintaiseksi käydä maistraatissa vaihtamassa sukunimi, jotta se täsmäisi siihen kirosana-kirosana lentolippuun. Inke Niemin, lausutaan [nie:miiin]. Aika eksoottista. Pitäydyin tällä kertaa tyttönimessäni, koska näillä nykypäivän vokaalin hinnoilla minulla ei olisi ollut varaa päivittää joka pirhanan poonuskorttia.

Annan periksi. Jos tämä on kommunikaatiota, meitsi disconnectaa. Toisaalta olisi mukavampaa tehdä se lappuhaalareissa – ryömiä nurkkaan, pistää peukalo suuhun, potkia lattiaa ja antaa porun tulla. Se oli ihan normaali käyttäytymismalli silloin, kuin viimeksi pukeuduin lappuhaalareihin. Aistin taantuman tulevan.

Surface To Air Dede Dungerees, 190 €, surfacetoair.com