Otsis oli varmaan vieraskorea, koska tein lähtöä illanviettoon tukasta vastaavan Annan kanssa ja se tiesi, että jos käyttäytyy huonosti, tulee saksista!
Ei vais, tällä kertaa otsiksen poiskasvatus on ollut jotenkin todella kivutonta – olen antanut lopputukankin olla hieman pörhöllään ja sinne se on vain jotenkin sulautunut joukkoon. Kiitokset nykymuodille, siis – otsiksesta luopuminen oli meinaan yhtä tuskaa joskus aikoinaan, kun yritin liimailla sitä pois roikkumasta lakalla ja pinneillä eikä se mitenkään hyvältä kyllä näyttänyt. En ole nyt oikeastaan edes ajatellut kasvattavani sitä pois, vaan kuvittelen alitajuisesti pitäväni sitä tuon pituisena ihan tahallaan :D Mutta siis kiitos, piti sanomani!
Jotenkin alkaa nyt oleen ihan pakko pakotus hankkia (siis vanhojen juoksulenkkareiden lisäksi) joko juhlavammat tai arkisemmat lenkkarit… Niin kivaltahan nuo näyttävät!
Moi, en ole käynyt täällä vähään aikaan ja pakko kommentoida. Vitsi sua ei edes tunnista uusissa (?) hiuksissa. Näytät nuoremmalta ja raikkaammalta. Huima muutos. Et tainnut totella sitä hemmoa joka sanoi että otsis on sun tavaramerkki älä luovu siitä. Hyvä!
Nina, kiitokset kehuista, tykkään itsekin uudesta tukasta, joka tuntuu tulleen päähäni jotenkin puolihuomaamattomasti… Mietin, että missä välissä ylitin sen ”uuden tukan” rajan, kun tätä tummennettiin ja kasvatettiin vuoden päivät :D Kiva tosin, jos tässä vähän nuorentuu vaikka ikää tulee tasaisesti lisää, haha!
Aika aikaansa kutakin ja nyt hyvä näin, mutta sydämessäni asustaa edelleen otsistyttö ja jos ja kun otsis joskus palaa, ehkä se päätyy osaksi vähän rennompaa värimaailmaa ja leikkausta :)
Juhlalenkkarit! Parasta.
Mutta vitsi toi sun tukka on hieno, miks mun ylikasvanut otsis ei näytä ikinä hyvältä?
Otsis oli varmaan vieraskorea, koska tein lähtöä illanviettoon tukasta vastaavan Annan kanssa ja se tiesi, että jos käyttäytyy huonosti, tulee saksista!
Ei vais, tällä kertaa otsiksen poiskasvatus on ollut jotenkin todella kivutonta – olen antanut lopputukankin olla hieman pörhöllään ja sinne se on vain jotenkin sulautunut joukkoon. Kiitokset nykymuodille, siis – otsiksesta luopuminen oli meinaan yhtä tuskaa joskus aikoinaan, kun yritin liimailla sitä pois roikkumasta lakalla ja pinneillä eikä se mitenkään hyvältä kyllä näyttänyt. En ole nyt oikeastaan edes ajatellut kasvattavani sitä pois, vaan kuvittelen alitajuisesti pitäväni sitä tuon pituisena ihan tahallaan :D Mutta siis kiitos, piti sanomani!
Oih, tuo hiusten sävy on kyllä kerrassaan TÄYDELLINEN!
Jotenkin alkaa nyt oleen ihan pakko pakotus hankkia (siis vanhojen juoksulenkkareiden lisäksi) joko juhlavammat tai arkisemmat lenkkarit… Niin kivaltahan nuo näyttävät!
Sini, kiitos! Vuoden kun lisäilee pikkuhiljaa raitaa, saa hyvän lopputuleman :D
Taru, näyttävät ja tuntuvat :)
Moi, en ole käynyt täällä vähään aikaan ja pakko kommentoida. Vitsi sua ei edes tunnista uusissa (?) hiuksissa. Näytät nuoremmalta ja raikkaammalta. Huima muutos. Et tainnut totella sitä hemmoa joka sanoi että otsis on sun tavaramerkki älä luovu siitä. Hyvä!
Mä taidan alkaa matkimaan sua.
Nina, kiitokset kehuista, tykkään itsekin uudesta tukasta, joka tuntuu tulleen päähäni jotenkin puolihuomaamattomasti… Mietin, että missä välissä ylitin sen ”uuden tukan” rajan, kun tätä tummennettiin ja kasvatettiin vuoden päivät :D Kiva tosin, jos tässä vähän nuorentuu vaikka ikää tulee tasaisesti lisää, haha!
Aika aikaansa kutakin ja nyt hyvä näin, mutta sydämessäni asustaa edelleen otsistyttö ja jos ja kun otsis joskus palaa, ehkä se päätyy osaksi vähän rennompaa värimaailmaa ja leikkausta :)