Siinäpä kampaus, joka näyttää
a) ihan mielettömän hyvältä ja
b) helpolta toteuttaa.
Seuraavaksi menen käsipeilin kanssa kylpyhuoneeseen, vietän viisi minuuttia etsien pinnejä sekä vähintään vartin tökkien pinneillä niskaani, kiroillen. (Aikaansaamani rastatakun aion sulattaa huomisaamuna hieromalla siihen aimo lorauksen talouden jokaisesta hoitoainepullosta.) Uudestaan en yritä, koska käsipeili tippunee kädestäni jossain välissä kaakelilattialle aiheuttaen rikkoutuessaan seitsenvuotisen epäonnen kauden. Moisen kirouksen alaisena ei kannata ainakaan kampauksia kokeilla, sanokaa mun sanoneen.
Optimisti sisälläni kuitenkin kannustaa kokeilemaan… No, jos se peili rikkoontuu, minä en näe takaraivoani enkä tiedä miten pahasti epäonnistuin. Eiköhän takkuinen pinnikasa tunnu käsikopelolla kuitenkin lähes kampaukselta – hymyilkää kannustavasti, jos tuulenpesä tulee kaupungilla vastaan.
(Ohjeet ja kuva hairromance.com)
No kylläpä ohjeet näyttivät tosiaan helpolta. Pakko kokeilla!
Ja juu, hiustenlaittotaitoni ovat kyllä kanssa sitä luokkaa että tämmöisten ”helppojen” ohjeiden toteutus päättyy yleensä siihen että pinnit vain lentelevät kirosanojen säestyksellä :D Samaistuin niin tuohon tekstiisi :D
[…] Toissapäiväinen kampausvinkki oli saanut myös Stellageen kaivamaan pinnit esiin. […]