Ensin siihen ihastuin minä, pelonsekaisin tuntein.
En vieläkään tiedä, miten mies lopulta päätyi kävelemään kassalle riivatun porsliinipään kanssa. Ei varmaankaan uskaltanut jättää sitä kauppaan, on se meinaan sen verran pelottava. Ja hellyyttävä. Mutta pelottava.
Minäkin taisin tehdä kaikkeni matkiakseni sen hypnotisoivaa toljotusta. Yhdessä onnistuimme. Kööpenhaminasta Helsinkiin matkasimme kirjaimellisesti pää kainalossa.
Juuri, kun olimme tottuneet ikkunalaudalla herttaisesti kauhistuttavaan Pikku-Jooseppiin, päätti alakerran baari asentaa ikkunamme alle laittoman lonkeromainosvalon. Mikäli mahdollista, Pikku-Jooseppi on entistä karmivampi sisään hohkaavassa kelmeän sinisessä valaistuksessa. Jooseppi on nyt pöydällä.
Qubus Little Joseph -kynttilänjalka Hay:n sisustustaivaasta Kööpenhaminasta.
Voi vitsi! Toi on kyllä hieno!
Hyi saa**na!! :D Mä en nukkuisi öitäni kunnolla jos meillä asuisi Jooseppi. Tai siis Joosepin pää. Niin spooky… Näen varmaan nyt jo painajaisia. Varsinkin kun heti aloin kuvitella miltä tuo näyttäisi jos takaraivolle ja naamalle valuisi verenpunaisen kynttilän punainen steariini…
hui!
Superhieno!
JESTAS.
kuva itsessään jo aiheuttaa kauhunsekaista kikatusta. en tosiaan tiedä kuinka kauan voisin jooseppia tuijottaa tosielämässä samalla tapaa hirnuen. kika.
[…] tunnustan, että teräksinen sammutin-leikkurisetti yhdistettynä Pikku-Jooseppiin on kieltämättä melkoista kauhuleffakamaa. Pakko hankkia tuohon joku kukkavaasi tilannetta […]