Blogia pidempään seurailleet varmaan jo tietävätkin allekirjoittaneen lämpeävän Samujin vaatteille. Tai no, eiköhän pointti ole tullut selväksi tuoreemmillekin lukijoille.. Minkäs sille voi, että herran näkemys naisten vaatteista osuu yhteen omani kanssa. Eikä nappiin mene pelkästään se näkemys: olen löytänyt Samujilta itselleni useita sopivia, hyvin istuvia ja vieläpä päällä mukavia vaatteita.

Kuten nyt esimerkiksi sinikukkainen mekkoni, jonka parissa olen viettänyt lähestulkoon huolestuttavan paljon aikaa. Laitoin sen juuri viikoksi jäähylle: minkäänlaisia kyllästymisen merkkejä ei ole ilmassa, mutta tyylibloggaajan lienee syytä yrittää pukeutua välillä muuhunkin.. Kuten nyt esimerkiksi kahteen ikivanhaan ja yhteen uudempaan villamekkoon (vanhat musta ja harmaa, uusi tummansininen – kaikki mallia säkki), joista saa jännittäviä (not) ja lämpimiä asukokonaisuuksia yhdistelemällä niihin mm. eri värisiä villasukkahousuja (mustat ja tummanharmaat) sekä asusteita (pipo).

Samu-Jussi Kosken vaatteet löysin hänen Marimekko-aikoinaan. Olenkin teille jo aiemmin kertonut carriebradshaw-hetkestäni, kun suurin piirtein ensimmäistä hivenen tyyriimpää vaatetta itselleen hankkimassa ollut opiskelija-Inke päätyi onnellisten yhteensattumien myötä sovittamaan mekkoa päälleen suunnittelijan muokatessa sitä nuppineuloilla minulle sopivaksi. Harvemmin sitä saa henkilökohtaista palvelua tyypiltä, jonka kädenjälkeä on ihaillut kauempaa.

Sittemmin Samu-Jussi jatkoi matkaansa Marimekolta ja minä jäin odottelemaan suunnittelijan seuraavia siirtoja. Marimekko tosin sai minusta tuon yhteistyön myötä uuden asiakkaan itselleen: ennen Kosken vaatteita muistin koko putiikin vain yöpaitoja tai froteepyyhkeitä kaipaillessani. Toisin ovat asiat nyt, ja hyvä niin!

Olisiko sitten ollut vuoden 2010 loppupuolta, kun huhut suunnittelijan omasta Samuji-merkistä kantautuivat korviini. Sitten pärähtivät ensimmäiset kuvat nettiin, ja kun vaatteita viimein sai ostaa merkin showroomin taannoisesta pop up -storesta, olin ensimmäisten joukossa nykimässä ovenkahvaa. Sitten tulikin kaivattu oma puoti Kiseleffin taloon, joka muutti syksyllä – toivottavasti helpommin löydettävään sijaintiin – Espalle ja aukesipa loppuvuodesta hartaasti toivottu verkkokauppakin.

Lahkolaismekko, ruusumekko, sinikukkamekko, harmaa takki – vieläkin jaksan riemuita jokaisesta Samuji-hankinnastani. Kevään mallistoa on alkanut tupsahdella liikkeeseen ja verkkokauppaan, mutta ajatukseni harhailevat myös merkin tulevaan syysmallistoon.

Tässä nyt nimittäin pääsi käymään niin, että allekirjoittaneella oli kunnia vastaanottaa kutsu Samujin syysmalliston näytökseen Kööpenhaminan muotiviikoille. (Enkä edes uhkaillut, kiristänyt enkä varjostanut ketään!)

No, vaikka kiinnostusta olisi ihan hirmuisasti, ehkä lyhyehköllä varoajalla ei pystyisi kuitenkaan lennähtämään toiseen maahan näytöstä katsomaan. Mutta kuinkas sattuikaan, olimme uskomattomalla mäihällä sattuneet suunnittelemaan viikonloppureissun Köpikseen ensi viikon viikonlopulle. Ei meillä ollut mitään hajua, että siellä on silloin muotiviikot – Jan vain sattui olemaan työnsä puolesta siellä päin ja päätimme, että minä lennän perästä viikonlopun viettoon.

Tuuletin uskomatonta mäihääni melkoisen kovaäänisesti, kunnes tajusin tarkistaa lipuista lentoaikatauluni. Näytös alkaa kello 16.00, lentoni lähtee Helsinki-Vantaalta kello 18.35. Ff-ff-uuuuuuuh...

Samujin fanityttö numero yksi puri hammasta yhteen niin että veri ikenistä tihkui, kun joutui kiittämään mutta kieltäytymään kunniasta ja lähettämään paikalle poikaystävänsä kameroineen. Hannu Hanhi Jan kun sattuu olemaan kaupungissa jo valmiiksi… Ehkä tämä on kohtalon johdatusta, näytös kun olisi saattanut kärsiä mallien helmoissa roikkuvasta ”mullemullemulle”-Niemisestä.

Olen vaiennut tästä ”ei jumalauta” -hetkestäni muutaman viikon, mutta huomenna vietettävän Finnish Catwalk -tapahtuman johdosta järjestettävä bloggaajien kirjoituskilpailu kannusti minua jakamaan kanssanne tämän kauniin rakkaustarinan suomalaiseen merkkiin – vastoinkäymisineen kaikkineen.

Mikäli vuosien mittaisen, onnea tihkuneen tapahtumaketjun viimeisin käänne herätti sinussa sympatiaa tai vahingoniloa, olisin mielissäni, mikäli kävisit tykkäämässä tästä postauksesta Finnish Catwalkin Facebook-sivuilla (olen siis tämän sinne linkittänyt..) huomiseen, perjantaihin 27.1. mennessä.

Minä saatan tykkäystenne johdosta saada jonkinlaisen palkinnon (tai sitten en, koska todennäköisesti myöhästyn muutamalla tunnilla..), mutta fiksuja kun järjestäjät ovat, myös tykkääjiä palkitaan! Kaikkien osallistuneiden bloggaajien postauksista tykkänneiden kesken arvotaan viisi avec-lippua Finnish Catwalkin kutsuvierastilaisuuteen huomenna eli 27. tammikuuta. Joten tykätkää ja voittakaa tekin – voitaisiin Vanhalla sitten huomenna yhdessä nauraa minun huonolle mäihälleni.