Kolme sähköpostiosoitetta ja -laatikkoa, kaksi tietokonetta, kaksi älypuhelinta, kaksi puhelinnumeroa. Yksi sähköinen kalenteri, joka synkkaa tietoja koneen ja puhelimen välillä vaihtelevahkolla menestyksellä. Toisen puhelin kalenterista löytyvät kaikki työjutut sekä valtaosa omista menoista, toisessa puhelimessa lisäksi satunnaisia duplikaatteja vapaa-ajan menoista.
Lisäksi elämääni hallitsevat kaksi projektinhallintatyökalua, yksi excel-taulukko sekä neljä ladattua ja testattua muistioapplikaatiota. (Evernote, Wunderlist, Day One, Dragon Dictation.. Ai niin, ja iPhonen omat muistiot, ne ovat sentään aktiivikäytössä. Eli siis viisi.) Ai niin, Facebookhan muistaa myös muistutella riennoista, synttäreistä ja tupareista.
Työläppärin viereen on majoittunut A4-kokoinen ruutupaperilehtiö, johon vielä tehosteeksi on läntätty 2-5 neonväristä Post-it -lappua. Joskus olen liimannut puhelimeni takakanteen Post-it-lapun – varmuuden vuoksi. Lähettelen itselleni sähköposteja muistuttelemaan jutuista, muiden meilejä merkitsen lukemattomiksi kunnes olen ehtinyt vastaamaan niihin.
Koomisinta? En ole mitenkään krooninen unohtelija. Minusta tuntuu, että muistaisin helposti vähemmälläkin. Harvoin mikään unohtuu: ei kai mikään ihme, kun koko ajan jossain vilkkuu ja hälyttää.
Pari vuotta sitten jouduin työtä hakiessani psykologiseen testiin. Järjestelmällinen kaaos, sanoivat minusta. Sain paikan, kai se oli kohteliaisuus. Järjestelen ja kyttään kalentereja työkseni, kammoan unohtamista ja kokeilen mieluusti yhä uusia tapoja muistuttaa itseäni muistamaan asioita, jotka muistaisin muutenkin. (Kolme kalenteriahan hälyttäisivät joka tapauksessa, päivää ennen ja tuntia ennen tapahtumaa).
Piip-piip-piip. Muista viedä roskat. Piip. Hot Jooga ylihuomenna kello 19.25. Piip. Puhelinpalaveri tiistaina kello 13.00, aivan kuten on ollut lokakuusta alkaen ja on koko kevään ajan. Matkalle. Jan matkoilla. Työkaveri matkoilla. Kumminkaima matkoilla. Pakkaa laukut. Piip. Ajoissa nukkumaan. Herätys. Varmistusherätys eri laitteesta 5 min myöhemmin. Piip-piip. Vastaa meiliin, jonka laitoit lukemattomaksi jotta muistaisit vastata siihen, vaikka muistaisit kuitenkin, koska et siirtänyt sitä käsiteltyjen kansioon. Muista eväät.
Piip. Muista kuule keskenäs.
Nyt minä kävin ostamassa tällaisen mustan älylaitteen, jossa on monia erilaisia välilehtiä ja muistutukset yms. elintärkeä informaatio tarttuvat siihen, kun raaputtaa sellaisella puikolla sen käyttöliittymää. Täytyypä tutustua tarkemmin tämän ominaisuuksiin: sanelua se ei tallenna enkä ole vielä saanut sitä hälyttämään, mutta hiivatin hyvin tarttuvat nuo Post-it laput siihen.
Tarkoituksenani oli aloittaa pieni teknologiapaasto ja kasata aivan kaikki vaihteeksi yksiin kansiin. Ei teknologiassa ja muistuttelijoissa sinänsä mitään vikaa ole, mutta onnistuin ajamaan itseni siihen pisteeseen, jossa yksi vempele muistuttaa katsomaan muistutusta toisesta. Kivojahan ne vempeleet ovat ja taatusti hyödyllisiä, kohtuudella käytettynä. Minä vain päätin olla superorganisoitunut ja keräsin ne kaikki. Sähkökalenterit ja applikaatiot aktivoitukoon yksi kerrallaan, sikäli mikäli onnistuvat tarpeellisuudellaan minut uudelleen vakuuttamaan.
Tuskin maltan odottaa, minkälaisia lisäosia muistioiden ja kalenterien väärinkäyttäjä saa rakennettua tuohon pikkumustaan. iPhone pikaliimalla takakanteen, johan taas hälyttää…
Moleskine-kalenteri Stockmannilta, n. 24 €. Muistutuksia hallinnoimmaan hankin lyijytäytekynän.
kuulostaa ihan multa noi muistilaput ja muistutukset! tosin kun jäin äitiyslomalle, unohdin kerran mennä luomupiirin jakoon kun se oli viikon ainoa meno enkä katsonut ollenkaan kalenteria. se oli ihan vapauttavaa vaihteeksi.
Hahaa, mä ostin viime vuonna juuri tuossa tarkoituksessa Moleskinen. Häpeäkseni kuitenkin sanon, että niin vain hävisi iPhonen kalenterille ja muistiolle. En nimittäin muistanut pitää kynää mukana, tai sitten yksi laukusta toiseen liikkuva osa (eli kalenteri) oli liikaa mun automaatiomuistille. Mene tiedä. Toivottavasti sulla onnistuu paremmin! :)
Nna, huh, mä en ole ainoa. Heti jotenkin kevyempi olo, luulin että olen ainoa joka organisoituu kaaokseen asti.
Ja Aurora: sinäkin, brutukseni! Mä halusin hirveästi ostaa sen A5-kokoisen, mutta pakotin itseni tyytymään pienempään. Se isompi on vain liian suuri ja liian painava päivittäin raahattavaksi.. Kyniä mulla pyörii laukkuni pohjalla riesaksi asti, ehkä tästäkin ongelmasta päästään eroon kun alan unohtelemaan niitä paikkoihin kalenteriani päivittäessä :D Oh well, katsotaan kuinka käy.
Mä hankin myös viime vuonna Moleskinen, varmaan samassa pienessä koossa kuin tuo sinun, ja sain vuosien paperikalenterittoman elämän jälkeen totutettua itseni jälleen käyttämään rehellistä Kalenteria. Täksi vuodeksi ostin uuden.
Ja kyllä on ollut helppoa, kun yksien kansien välistä löytyvät sekä työ- että vapaa-ajan menot – lisäksi ne erottuvat toisistaan värien avulla: työjutut kirjoitan sinisellä kynällä ja vapaa-ajan jutut punaisella.
Toki minulla on edelleen puhelimessa ja töissä sähköinen kalenteria, jotka ovat synkassa keskenään ja muistuttelevat minua. Mutta nyt eivät enää mene työ- ja muut jutut päällekkäin. En enää ikinä halua luopua Moleskinestani!
AI kun ihanaa tietää, että meitä on muitakin! Stressaan itse joka päivä siitä, että muistaisin lukea kaikki muistutukseni, iPhone piippaa juuri kun olen rentoutunut hetkeksi ja PostIt-pino kasvaa. Siihen pisteeseen, että jossain vaiheessa heivaan kaikki muistilaput roskiin ja pidän sormet ristissä, ettei mitään elintärkeää jää tekemättä (useimmiten ei jää). Jospa kokeilisi tuollaisen samanlaisen käyttöliittymän hankkimista, paperikalenterin ostin jo. Haaveilen muistikirjasta, jossa on siisteinä riveinä to do -jutut ja sitten kauniilla kynällä vetäisin yksitellen ne yli. Sitä kohti sitten :)
Vimps, maanantai-illasta keskiviikkoon kaikki on sujunut ihan hyvin. Ehkä tästä tulee vanhan suhteen onnistunut uudelleenlämmitys! On mulla kouluaikoina ollut ihan samanlainen Moleskine, sitä tuli tosin todella ahkerasti täyteltyä, kun tunneilla istuessa ehti raapustelemaan ja piirtelemään. Toimiva konsepti, mutta olen mä vielä antanut meilin kautta tulevien kalenterikutsujen synkata itsensä puhelimeen ja tietokoneen kalenteriin.. Baby steps, baby steps.
mariaelina, ja mäkin kun luulin olevani yksin! Post-it -lapun voi kyllä kirjoittaa aivan kaikesta :D Muistikirjoja mä haluaisin ostaa aina kun löydän hienon ja erilaisen, mutta olen huomannut että joko a) en uskalla kirjoittaa niihin mitään, koska ovat niin hienoja ja b) jos uskallan, niin sitten ärsyttää, kun ne vanhat jutut jäävät sinne aina pyörimään :D Post-it -laput voi sentään repäistä pois ja silloin ne saa taatusti kuitattua tehdyksi. (Ok, ei taida olla mulla ihan kaikki kynät penaalissa.)