Tovi sitten halusin olla korkkarityttö. Tulipahan kokeiltua.
Olen itseltäni salaa hivuttautunut takaisin matalakantaisten maailmaan, unohtanut korkonilkkurit eteisen nurkkaan ja valinnut kevyemmän tien. Myönnettävä on: mukavuudenhalu veti lopulta hienostelua pidemmän korren. Tai sitten syynä ei ollutkaan mukavuudenhalu: ehkäpä palasin vain ensirakkauteni luokse korkkarisyrjähyppyni jälkeen.
Kyllä koroille on hetkensä, myönnettäköön.. Mutta tuntuu, että omassa elämässäni ne ovat yhä harvemmassa. Korkoja yhtäkkiä aristelemaan alkanut tuntuu saavan korkoja enemmän nostetta olemukseensa kengistä, joihin ei tarvitse keskittyä. Löydän itseni yhä useammin huokailemasta hienojen herrainkenkien kuin pilvenpiirtäjäpiikkarien perään. Se on ihan okei, se on pohjimmainen luonteeni. Mukavuudenhaluinen ja käytännöllinen, mutta silti mitä melkoisen turhamainen.
Voihan se olla, että huomenna vastaan tulee korkopari jonka vuoksi olen valmis hoipertelemaan, mutta tänään vannon ikuista rakkautta matalille kannoille. Sanojen tueksi tarjoiltakoon muutamia kuvia Dieppa Restrepon mallistosta – nuohan vallan huutavat seurakseen silkkimekkoja. Tai pillifarkkuja. Miten milloinkin.
(kuvat Dieppa Restrepo)
Ihania ovat!
Olen luovuttanut myös, ainakin toistaiseksi. Ei niitä korkoja ole pakko pitää, tärkeämpää on, että kengät tuntuvat kivoilta ja niillä pystyy kävelemäänkin.
Minä en ole koskaan pitänyt korkkareita, jalassa enkä edes oikeastaan kauniina. En jotenkin näe syytä kärsiä epämukavuudesta niiden takia. Enkä halua olla avuton, tai joutua sipsuttamaan. Minulle ylellisyys muodissa tarkoittaa sitä, että viihdyn ja voin ikään kuin unohtaa vaatteeni ja kenkäni, eivätkä ne pakota minua käyttäytymään tietyllä tavalla. Korkkarit eivät siis ole minun juttuni, eivät mitenkään päin. Nykyisin onneksi tuntuu löytyvän myös kauniita matalia kenkiä.
Night at Vogue, voi kyllä. Kevääksi pari.
Jii, no juurikin näin. Mutta jätän silti portin auki – voihan se olla, että keväämmällä vastaan tulee korollinen pari, joka saa polvet tutisemaan.. Silleen hyvässä mielessä :)
mariaelina, jotkut väittävät pystyvänsä tekemään kaiken koroilla – jotkut vanhemmat, koko elämänsä koroilla tepastelleet naiset ovat jopa sanoneet, etteivät voi enää matalilla kengillä kävellä, kun on niin vaikeaa. Kaikkeen siis kai tottuu..
Kyllähän mä olen aina koroillakin ”pärjännyt”, mutta huomattavasti huolettomampaa on loikkia kotoa päivän rientoihin matalissa kengissä. Ei tarvitse pohtia, millainen päivä on edessä ja jaksaako tallustella kaikkialle tolpilla :) Jotkut mekot ovat ehkä (ainakin oletusarvoisesti) enemmän edukseen korkokenkiin yhdistettynä, mutta minua kyllä lähtökohtaisesti enemmän kiinnostavat asut, joissa paperilla korkkareita vaativa mekko on onnistuneesti yhdistetty matalapohjaisiin kenkiin. Minä nyt tosin taitaisin valita tilaisuuden tullessa parin esim. Church’s-brogueita minkä tahansa Louboutin-parin sijaan :)