Hieman ylläolevan kaltainen asu päätyi päälle tänä maanantaina. Tässäpä täydellinen haavemaailmaversio päivän ihanokei-viritelmästä. Mutta mullapa oli lenkkarit jalassa, töissä! Eikä ollut virkistyspäivä.
Minusta jotenkin tuntuu, että olen teille muutaman sanasen velkaa noista uusista tennareistani. Ettepä tainneet odottaa?
Itsenikin yllätin. Lenkkarit, minulla? Töissä, ei kuntosalilla? Ovatko broguet ja pikkuruiset herrainkengät nyt loppuneet maailmasta?!
Sitä uskoo löytäneensä tyylinsä ja olevansa trendihössötysten saavuttamattomissa. Viime päivien aikana olen jo pariin otteeseen saanut todeta, että ei se nyt ihan näinkään yksiselitteistä ole. En kylläkään myönnä syöneeni sanojani tai kääntäneeni takkiani – väitän vain löytäneeni tyyliini uusia osasia ja laajentaneeni tyylini määritelmää. Siis ihan eri asia kuin takinkääntäminen.
Lenkkarit joutuivat kyllä pehmittelemään meikäläistä hyvän tovin. Ensimmäisen kerran muistan nähneeni juoksukengät ilman turisteja ja tuulipukuja Lisa C:n blogissa jo viime vuoden huhtikuussa. Ensimmäiset reaktioni olivat jotain inhon, kauhun ja järkytyksen välimaastosta. Siis miksi.
Sitten niitä lenkkareita vilahteli parissa muussakin blogissa, minä ymmärsin niitä vain vähemmän ja vähemmän. Maailmahan on täynnä kauniita kenkiä! Miksi pitää sitten ehdoin tahdoin kiskoa jalkaan lenkkipolkujen ulkopuolellakin juuri ne kengät, joita jo ostaessaan kammoksuu, mutta taipuu neonväreihin, hopeiseen muoviin ja miljooniin detaljeihin vain kenkien voittamattomien teknisten ominaisuuksien vuoksi?
Puolitoista vuotta aivopesua kuvasaasteella, muutama Tukholman reissu… Sitten tuli yksi sunnuntaiaamu, jolloin aamupalapöydän keskustelu ajautui jotenkin lenkkareihin. Sen verran järkeä oli molemmilla vielä päässä, että vain retrommat mallit kiinnostivat – rumia ja huippufuturistisia juoksulenkkareita emme ole vielä kelpuuttaneet edes juoksukäyttöön. Siinä sitten molemmat myönsivät ujoina, että jotenkin niitä nyt tekisi mieli ja että pitäisiköhän sitä kuitenkin ja…
Vertaistuen voimauttamat laittoivat sitten tilaukset vetämään. Vielä ei kaduta, päinvastoin – hirmuisen vapauttavaa oli olla vaihteeksi jotenkin vähemmän nipu-napu. (Mutta juu, myönnettäköön että tennari-Inke pelkäsi koko päivän joutuvansa johonkin elämää tärkeämpään ylläripalaveriin. Living on the edge: lähes asiattomat kengät!)
Takki A.P.C. Minimalist Coat, 430 €, apc.fr
Pipo A.P.C. Knit Cap, 45 €, apc.fr
Mekko COS Leather Pocket Dress, 69 €, cosstores.com
Sukkahousut A.P.C. Tights, 45 €, apc.fr
Laukku Want L.E.V. Orly Shopper Bag, $725, lagarconne.com
Tennarit New Balance W576, 109 €, sneakersnstuff.com
No mun mielestä noi NBt ei oikeasti ole lenkkarit. Se on oikeisiin lenkkareihin pukeutumista, kun Tukholmassa on ostoksilla Mizuno-juoksulenkkarit jalassa, siis ihan oikeat lenkkari, ei lenkkarin näköiset muotijalkineet. Voin kertoa, oli mukavaa (comfy), mutta tuntui todella oudolta (akward), vaikka kyse oli maratonreissusta. No, on niitä NB-kenkiä meidänkin eteisessä tietysti yksi pari, tosin ei mun.
Marie, kiitos kun tartuit tohon – mulla oli jäänyt välistä lause, my bad! Joo, ei tullut tosiaan valittua niitä eniten teknisiä ja neonvärisiä juoksukenkiä katukäyttöön kuitenkaan, vaan tällainen takavuosien juoksukenkä, joka on kaunis värivalinnoiltaan ja.. No, jotenkin muutenkin. Mutta tsekkaapa tuo linkki tonne Lisa C:n blogiin, hän on tainnut tasoittaa tien kaikille maratoneja koluaville fashionistoille :) Joten siitä vaan seuraavallakin reissulla shoppaamaan Mizunoissa!
Tukholmassa noi lenkkarit on kyllä ihan joka paikassa.. Hetki meni että näkyyn tottui, mutta toisaalta, mikä vika? No ei mikään. Hyvinvointiahan tuo on huonolestisten korkkareiden jälkeen koko kropalle!
Mutta sun popot on kyllä iisit verrattain ruotsalaissiskoihin, siellä
vedetään ne ihan todella perustossut (jotka on joskus ollut kirkkaan valkoiset) jalassa ja Acnen pikkumekko päällä :-)
Ihanaa! Olenkin salaa odottanu koska tämä Tukholman trendi tulee Suomeen, ja nyt kun upea bloggarikin uskaltaa uudistaa tyylinsä kulmakiven lupaan ja vannon että kaikki ne upeat lenkkarit joita olen vuoden ajan hamstrannut pääsevät vihdoinkin ihmisten ilmoille!
Mä en yllättynyt :) lähinnä odotin että milloin se tapahtuu…
m, hyvä tovi tosiaan meni siihen, että silmä tottuu mutta ihan kiva, että tottui – onpahan tämän villityksen seurauksena minullakin viimein kengät, joilla voi täysin huoletta ja ongelmitta rampata päivän vaikkapa siellä Tukholmassa :) Mut joo, tosi nössö valintahan tuo siisti tummansininen mokka on verrattuna ruotsittarien lenkkareihin.. Ja minä oon niin neuroottinen, että pyyhin eilen huolissani jo ensimmäisiä pölytahroja pois :D
Anna, hehe, kiitoksia kauniista sanoistasi! Täältä peukkua lenkkareille!
albert, oho! Osaatko ennustaa, mihin hullutukseen retkahdan seuraavaksi? :D
[…] Variaatio haaveasusta. Ei ole kiirettä sen lumen ja pakkasen suhteen: mieluusti jatkaisin yllättäen liekkeihin leimahtanutta suhdettani lenkkitossujen kanssa vielä tovin! […]
[…] roikkuviin pipoihinsa Wolverineja tai muita vastaavannäköisiä kolhoja, jalassa oli pari New Balancen tennareita. Jopa Clarksin Desert Bootsit – joita puolisentoista vuotta sitten metsästin […]