Stine Goyalta ottaisin mieluusti villaa syksyyni. Ylemmän kuvan neulemekon näkeminen sai minut melkein jo kaivamaan rakkaat Wham-neuleeni vaatehuoneen ylähyllyltä, en enää osaa kuvitella viileiden kelien pukeutumista ilman noita pelastajia. Ehkäpä kaappiini mahtuisi vielä kolmaskin jättineule, kanssaeläjiä voisi talvikuukausina ilahduttaa nähdä minua toisinaan myös edeltäjiään vaaleammassa villateltassa.
Lettineuleen kanssa haluaisin käydä sovituskopissa – se on joko maailman hienoin tai sitten vaihtoehtoisesti se vaatekappale, joka onnistuu saamaan jo entuudestaan leveihköistä harteistani ennätyksellisen megalomaaniset. Hmm.
Aika kivannäköistä jälkeä on Stine Goyan syksy noin muutoinkin, vilkaiskaahan.
