Kalliossa tapahtuu kummia! Hurahdin liittymään kuntokeskuksen jäseneksi saatuani kaverini kautta parin viikon ilmaistreenit. Tähän asti olin vältellyt kotiamme vastapäätä pystytettyä kuntokeskusta erinäisin tekosyin, nyt en enää keksinyt tarpeeksi hyvää ja taivuin lopulta vuoden määräaikaisjäsenyyteen.

Ainakin toistaiseksi vaikuttaisi siltä, että tulen saamaan rahoilleni vastinetta. Olen käynyt jumppaamassa kolmesta neljään kertaa viikossa, toisinaan viihdyn pidempään, joskus olen vain pyrähtänyt puolituntisen. Suosikkituntejani ovat tällä hetkellä spinning-pyöräilytunnit, melkoisen tehokkaan tuntuista touhua eikä tarvitse miettiä askelkuvioita tai oikeastaan mitään muutakaan. Keskuksessa on myös lämmitetty joogasali, hot jooga on myös kieltämättä kivaa vaihtelua työpaikkani jäisessä jumppasalissa vietettyihin talvisiin bodyflow-tunteihin. Zumbaan en ole vielä suostunut, bodypump kiinnostaa mutta ”en ole vielä ehtinyt”.

Tällä viikolla löysin sitten juoksumaton ilot. Aijaijai, mikä mahtava laite! Kesällä ja muilla kivoilla keleillä juoksen toki ulkona, jään ja räntäsateen vaihdan mieluusti paikallaan pysyvään maisemaan ja juoksun jälkeiseen infrapunasaunaan. Mukavuudenhaluisen valinta!

Veikkaan kuitenkin, että uskaltaudun kokeilemaan rajojani rajummin nimenomaan matolla. Sitten kun ei enää jaksa, täytyy vain painaa stop-nappia ja painua suihkun puolelle. Mielestäni tämä on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin taksin soittaminen Töölönlahdelle kunnon lopahdettua yllättäen. Monesti kun rajat ovat siellä korvien välissä – kun tietää pystyneensä juoksemaan kymmenen kilometriä, uskaltaa sitä kymppiä lähteä juoksemaan toistekin. Ja ehkä kahtatoistakin!

Toivon ja rukoilen, että tämä jumppakärpäsvaihe ei lähde pois enää ikinä. Viime viikot ovat menneet aivan hämärissä tunnelmissa – aiempien ”onko tänään pakko lähteä lenkille” -tuskailujen sijaan mietin, että huomenna pääsee taas.. Ja harmittelen aivan vilpittömästi, jos suunniteltu salivisiitti peruuntuu. Hyvä mieli – tunnen itseni aivan superihmiseksi jokaisen jumppakerran jälkeen. Tunnen olevani kaikkivoipainen, reipas ja ahkera sekä olen hieman ylpeä tomumajastani, joka jaksaa jaksaa jaksaa. (Ja kyllä, tulin juuri salilta.)