A.P.C.:n kesä näyttää hyvältä… Ja tutulta, kuten aina. Ei haittaa, niin kauan kuin tykkään. Ja minähän tykkään.

Mukavinta oli kuitenkin se fiilis, joka valtasi mieleni kun luin tämän sähköpostiini juuri kilahtaneen A.P.C.:n tiedoksiannon otsikon. Siinä puhuttiin nimittäin nimenomaan kesästä 2011, kevään vaatteet esiteltiin jo tovi sitten. Kesää kohti mennään, jonkinasteinen keväthän meillä on jo. Tällä hetkellä minä odotan vain vappua – enää neljäkymmentäneljä pitkää vuorokautta!

Ei, en erityisemmin kaipaa nakkeja, perunasalaattia, kutistunutta ylioppilaslakkia, väljähtänyttä skumppaa muovimukeissa saatika sitä perinteistä napakan flunssan hankkimista Ullanlinnanmäellä. Aasinsilta, tattadadaa: noin neljänkymmenenneljän päivän päästä minä mahdollisesti seison New Yorkin Sohossa A.P.C.:n liikkeessä, ihastun palavasti yhteen näistä kesämekoista ja naureskelen itselleni, kun vien vaatteet takaisin Jenkeistä Eurooppaan yksi kerrallaan.

Kyllä se aina tippaleivät voittaa. Ja siman.