Jotainhan oli saatava sieltä Beamista mukaan, ”kevään merkiksi”. Ihana, väljälinjainen, sataprosenttista pellavalankaa oleva, läpikuultava kamelinvärinen neule! Kyllä.
Tuo oma kevään merkkini saa kyllä odotella noita konkreettisempia kevään merkkejä saapuviksi, kevyille kevätpaidoille ei sattuneista syistä ole vielä käyttöä. Ihan kohta, ihan kohta. Olen kyllä sovitellut sitä ahkerasti – näyttää asiallisen mukavalta valkoisen kauluspaidan parina, hauskan kiehtovalta mekon päälle heitettynä ja täydellisen kesäiseltä valkoisen topin kanssa puettuna. Kesäksi hankin shortsit ja yhdistän verkkomaisen kesäneulepaitani niihin.
Toivoa on, toverit, toivoa on. Tässä odotellessani käytän villapaidat puhki ja nautiskelen tekemistäni ”montako eri vaatekappaletta päällä tänään?” -ennätyksistäni. Tänään viisitoista, huomenna enemmän. Tavallaan aika kivaa.
Neule A.P.C., Beamista. Pari vielä jäi.
