Alekausi on päättynyt ja A.P.C.:kin sai ensimmäiset kevätmaistiaisensa verkkokaupan puolelle. Todettakoon jälleen, että sama merkki onnistuu tekemään mielestäni paitsi ne hienoimmat vaatteet, myös ne kaikista jäätävimmät rytkyt. On toki myös mahdollista, että ne ovat nuo stailaukset, jotka toisinaan onnistuvat tuomaan kaikista vaatekappaleista esiin ne huonoimmat puolet. Sitten kun hivenen hämmentävän, pimeässä puetun näköisen asukokonaisuuden vielä kruunaa lipastaan käyräksi taivutetulla lippiksellä… Avot!
On siellä taas kyllä sitä hienoakin, suosittelen kiinnostuneita ja/tai uskonsa menettäneitä tutustumaan valikoimaan yksitellen ’search’-toiminnon kautta. Minä taidan olla vielä kiinni syysmeiningeissä ja löydän itseni ihailemasta noita kuvan värejä, jotka eivät ainakaan minun mielessäni ensimmäisenä huuda voikukkaa, leskenlehteä, avonaista takkia ja ensimmäistä sukkahousutonta päivää. Ainakaan vielä. Nyt ottaisin tuon sinapinsävyisen mekon, yhdistäisin sen tuohon ruskeaan jakkuun sekä paksuihin sukkiksiin ja olisin hyvin tyytyväinen neiti helmikuu.