Tämäkin vielä – ennen minulle riitti pelkkä Mulberryn laukkujen perään kuolaaminen, nyt iskevät jo vaatteetkin. Olen viimeisen parin vuoden aikana kasvanut värien käyttäjänä (tunnustan jo muitakin kuin mustan ja harmaan) enkä enää kavahda tyttömäisiä yksityiskohtiakaan… Tai no, en kavahda pieniä tyttömäisiä yksityiskohtia. Suosikkini on malliston lintumekko, joka on lähes ällösöpö, mutta rauhaisa väritys pitää homman ja tipuset jokseenkin hanskassa.
Ihania värejä ja paljon inspiraatiota! Minäkin haluan olla tuollainen Alexaa raahaava englantilainen ruusu… Laukku toki on jo, mutta vielä pitäisi päästä vieroittautumaan takin parina viime kuukaudet kulkeneesta michelinmies-toppatakista ja saada tämä kasvatusvaiheessa oleva tukkani pubiruusukuosista kohti tuollaista hillityn hallittua huolettomuutta.
(kuvat style.com)
Ihania vaatteita! Minulla on menossa tyylini ”nuorennusleikkaus”, huomaan usein pukeutuvani kymmenen vuotta vanhemmin kuin olen ja sitten on myös sen mukainen olo :) Tuossa on hyviä ideoita. Itse pidän oikeastaan melkein kaikista paitsi tuosta maksihameesta (ne eivät vaan iske, ei voi mitään). Varsinkin tuo alarivin keskimmäinen on ihana!
Ja Mulberryn laukut – don’t even get me started! Olen tässä juuri lopputyötäni tekemässä, kevään mittaan tarkoitus valmistua ja olen kovasti miettinyt itselleni valmistumislahjaa. Olisikohan vihdoinkin sen laadukkaan luottolaukun aika? Mulberrylta sellainen löytyisi helposti, valinta olisi kyllä vaikea…Toisaalta Vitamix houkuttaa kyllä aivan hirveästi.
Josta tulikin mieleen, että pystyikö se teidän KitchenAid muuten niihin kaaleihin? Mennäkseni asiasta kukkaruukkuun :) Tai porkkanaan? (Kyselin tästä joskus kauan sitten, ehkä muistat (tai sitten et))
mariaelina, no eivätkö olekin! Minä taas kaipaisin ehkä jonkinlaista vanhennusleikkausta, pukeudun toisinaan kuin ylikasvanut kaksitoistavuotias :) No, vanha ehtii olla myöhemminkin.
Mun mielestä laadukas luottolaukku kuulostaa enemmän kuin ansaitulta valmistumislahjalta – moisen pinnistyksen jälkeen kaipaa pientä luksusta elämään. No, luksustahan se Vitamixkin on tavallaan ja sijoitus terveyteen ja pitkään elämään, mutta ei se ehkä IHAN samalla tavalla tunnu palkinnolta.. Tää on vähän ku se, että liikunnasta tulee hyvä olo mutta niin tulee kyllä samppanjalasillisesta kylpyammeessakin. :D
Arvaa, mä en oo vieläkään muistanut (=uskaltanut) soseuttaa kaalia, mutta porkkana pilkkoutuu kyllä kivasti Kitchen Aidilla smoothien sekaan! Oon kuorimisen lisäksi vetänyt sen porrin sellaisiksi 2-3 cm pätkiksi, nakannut blenderiin ja antanut pyöriä kunnolla. Eihän tuolla tietty porkkanamehua tehdä, mutta smoothien ainesosaksi tuolla porkkanan kivasti valjastaa.
Tsemppiä loppurutistukseen lopputyön kanssa! Osta sellainen laukku, johon EI mahdu koulukirjoja ;)
inke, et sinä kyllä sille näissä täällä olleissa kuvissa ole näyttänyt. Vaan sille, että olet löytänyt tyylisi. Ja nimenomaan, vanha ehtii kyllä olla.
Porkkanahan on paljon kovempaa kuin kaali! Joten kiva kuulla, että ne menevät ihan sujuvasti sörsseliksi.
Ja nimenomaan jotain luksusta tässä kyllä kaipaisi, ja olet aivan oikeassa tuosta laukusta. Hyvä pointti tuo, että siihen ei saa mahtua koulukirjoja. Ah, kyllä odotan sitä hetkeä kun ei enää tarvitse tehdä koulutöitä! Mini-Alexasta olen jonkun verran haaveillut, ja jossain muussa värissä kuin mustana. Mutta meneekö siihen läppään hermot? Siinäpä kysymys.
Kiitos tsemppauksesta! Sitä kyllä tässä vaiheessa tarvitaankin; valvoja päätti taas kerran muuttaa työn rakenteen ihan ylösalaisin :) Ei sovi minulle tällainen eestaas-meno, ei sitten ollenkaan. Yritän vaan ajatella, että onneksi tämä on viimeinen iso kirjallinen työ vähään aikaan. Väitöskirjaa en meinannut ainakaan samantien tehdä :)
mariaelina, kiitos :) Ehkäpä omassa tyylissäni on ripaus pikkutyttöä ja koulupukua. Harkitsen tätä asiaa uudestaan sitten kun ikäni alkaa nelosella…
Mut joo, porkkanat mä saan tohjoksi! Olen saanut KitchenAidilla kiitettävästi myös jääpalat sohjoksi, joten kai se nyt aina yhden porkkanan muussaa. Eikös kaali ois aika samaa ”vahvuutta” sellerin kanssa, sellerinvarretkin silppuuntuvat tosi kivasti? Lisäksi molemmissa on niitä kovempia ”ruotokohtia”, eivätkä nekään ole selleristä jääneet ehjiksi blenderin jälkeen.
Haluatko tosiaan rehellisen vastauksen siihen, että meneekö läppään hermot? :) No juu, joskus menee. Tiedän, ettei näin saisi tehdä mutta teen silti – tungen käteni laukun kyljestä läpän alta sisään ja kaivan puhelimen ja kotiavaimet ulos sitä kautta. Sisätiloissa ja ei-kiireessä pyrin läpän avaamaan, mutta on se kaupan kassalla joskus kyllä hieman työläs. Jos nyt pitää positiivisia puolia tästä hakea, niin en uskoisi taskuvarkaan iskevän veskaan ihan hetkessä :D Ainakin kaikista amatööreimmät ovat heti kättelyssä pois pelistä.
Työn iloa ja hengähdähän välillä!
Voi että tykkään teidän blogista! Täällä inspiroituu joka vierailulla. Ja vieläpä monella saralla, varsinkin musiikissa ja vaatteissa, tietenkin. Thank you siis tästä! :)
a., ujo kiitos, niiaus sekä syvä kumarrus myös Janin puolesta :)
inke, kiitos taas. Täytynee etsiä laukkuni muualta, ilman läppää. Vaikka tuo taskuvaras-aspekti on kyllä aika hyvä argumentti läpän puolesta :)
Ja tuosta tyylin uudelleen harkitsemisesta: Miuccia Pradahan sanoi juuri uusimmassa Englannin Voguessa jotenkin näin (ei siis ihan suora lainaus, en nyt sitä tarkkaan muista):
”I think a lot of women try to tame themselves as they get older, when in fact the ones that are a bit wilder/more outrageous are the interesting/truly stylish ones”. Kenoviivat kuvaavat sitä, etten tarkkaan muista, mutta ehkä ymmärrät :)
Jep, yritän muistaa nuo hengähdustauot!
mariaelina, käy testaamassa se Alexa liikkeessä jos mietityttää, ei se läppä mitenkään mahdoton tosiaan ole koska ne soljet ovat magneettiset. Olen kärsimätön ja mukavuudenhaluinen, ehkä kaikki eivät koe tuota hankalaksi… Enkä sitä äärettömän vaikeaksi koe minäkään, kun olen kohta vuoden päivät kuljettanut veskaa mukanani lähes joka päivä ihan menestyksekkäästi.
Miuccia <3 Pitääpä muistaa sanat heikoilla hetkillä, kun harkitsee hakevansa uskottavuutta jakkupuvusta :D
[…] muuttolintuja on näköjään viimein saapunut syksyä värittämään. Harmi vain, että moiset arvonsa tuntevat tipuset eivät vaivaudu meidän […]