Niin, ostin sitten mummopiikit. Äiti varmaakin hykertelee mielissään – mitäminäsanoin.

Ensisijainen tarkoitukseni on kuitenkin pitää piikit tiukasti lenkkeilykäytössä. Katkaisin luovan, muutaman kuukauden mittaiseksi venyneen juoksutaukoni tiistaina. Syitä taukoon on monia, talvi on ollut flunssainen, kelit jäiset ja ikävät.. Lisäksi olen todella hyvä keksimään niin päteviä tekosyitä, että uskon ne lopulta itsekin täysin sinisilmäisesti.

Läksinpä siis tiistaina minäkin lenkille, kun Jan oli sopinut lähtevänsä juoksemaan kaverinsa kanssa. Mikään ei revi sohvan pohjalta yhtä hyvin kuin ryhmäpaine! Sattuipa vaan niin sopivasti, että vaikka läksin matkaan vartin herrojen jälkeen, päädyimme samalle reitille ja törmäsimme toisiimme heti ensimmäisessä risteyksessä. Suunta oli sama, lähdin juoksemaan samassa rykelmässä. Hivenen kilpailuhenkisenä ihmisenä roikuin kyydissä Töölönlahden ympäri, kasvojen menettämisen pelossa en uskaltautunut ottamaan kävelyaskelia tai hidastamaan tahtiani. Kun talven mittaan kuntoilleet (no olen minäkin sentään body flow -tunneilla hieman käynyt) jatkoivat toiselle kierrokselle, katsoin parhaaksi lähteä kotia kohti.

Sitten tuli alamäki, melkein kaaduin mutta onneksi ehdin heittäytyä maahan selälleni makaamaan ennen moisen tapahtumista. Säikähdyksen varjolla sallin itselleni minuutin kävelyä, sitten hölkkäsin hissukseen kotiin peläten murtumia ja muita jäävammoja.

Selittelen tässä itselleni etteivät mummopiikit voi olla niin mummot, koska sain vinkin sieltä somesta. Kaveri postasi kuvan omista piikitetyistä lenkkareistaan Facebookiin, minäkin halusin omat. Itse asiassa ostin piikit (pyytämättä ja yllättäen) myös Janille, mutten vielä ole aivan täysin vakuuttunut josko hän niitä suostuu käyttämään. Että kiitos vaan vinkistä, Jussi!

Toivottavasti toimivat – en ole vielä testannut koska piti siivota, pestä pyykkiä, lukea lehteä ja vähän kolotti pikkurilliäkin.

Ice Runner -mummopiikit lenkkareihin, 14,95 €, clasohlson.fi