Illalla Marimekko juhlistaa uuden liikkeensä Marikulman avajaisia, meilläkin on kunnia mennä nostamaa malja uudelle lippulaivaliikkeelle. Liekö sitten teemaan sopivaa vaiko häikäilemätöntä kosiskelua, mutta tietty laitan päälleni Marimekkoa.
Sitä paitsi mekollani on maritarina.
Olisikohan ollut kevättä 2007, kun kalenteriin oli merkitty jotkut keskivertoa tärkeämmät kinkerit ja omat synttärijuhlatkin jo häämöttivät. Olin iskenyt silmäni kauniiseen, kukikkaaseen Samu-Jussi Kosken Marimekolle suunnittelemaan mekkoon merkin verkkosivuilla ja päätin rajoitetusta opiskelijabudjetistani huolimatta sellaisen itselleni saada.
Niinpä suuntasin ystävättäreni kanssa Marimekon Espan liikkeeseen ja mekkotangolle. Oma kokoni vielä löytyi, marssin innoissani sovituskoppiin. Harmikseni – no okei, puoliksi iloissani – huomasin koon olevan minulle liian iso, kaula-aukko laskeutui sellaisille seutuville ettei mekossa ainakaan pyhäkouluun olisi asiaa. Myyjätär lupasi hakea pienemmän koon, mutta tulikin takaisin suru-uutisten kanssa: ei ole enää meillä, eikä ole muuten muuallakaan Suomessa.
No hö, tuumasin mielessäni, kunnes myyjättärellä välähti. Itse suunnittelija sattui olemaan sillä hetkellä liikkeessä tekemässä ikkunasomistuksia – hänestähän saattaisi olla apua. Siinä minä pieni Samu-Jussi -fani sitten seisoskelin ujona ja hykerrellen mekko päällä, kun suunnittelija saapui harsimaan mekon nuppineuloilla minulle sopivampaan malliin. ”Sopii sinulle oikein hyvin”, totesi Koski – mitäpä siihen vastaankaan väittämään. Liikkeen oma ompelija (mikä katoava luonnonvara!) fiksasi mekon ohjeistuksen mukaan pienemmäksi parissa päivässä ja minä sain asuni juhliin.
Ja niitä juhlia mekolle onkin sittemmin kertynyt: niiden synttäreiden lisäksi olen vastaanottanut mekossa (toistaiseksi) viimeisen koulutodistukseni, juhlinut isän 60-vuotissyntymäpäivät, tanssannut muutamat kesäkinkerit ja piristänyt monta arkista päivää hivenen paremmaksi.
Parasta lienee kuitenkin se, että aina mekon nähdessäni mieleeni palaa tuo hauska pieni Carrie Bradshaw -hetki Suomen malliin. Mielenkiinnolla aina tarkastelen Marimekon mallistot läpi, tänä keväänä odotuksia kohdistuu myös Samujin ensimmäiseen mallistoon.
Mekko Marimekko
Kengät Acne
(Tukka tummempi – ettekö tekään huomaa?!)
Marimekon Marikulma (Pohjoisesplanadi 33) avaa ovensa huomenna 10.2.
ihana tarina! ja todellakin, talon ompelija tuntuu joltain kaukaiselta päiväunelta, onkohan noita oikeasti ollutkaan…
Ihana tarina! Harvalla on samanlaista tarinaa kerrottavana omista vaatteista.
Tulipa tästä tarinasta hyvä mieli, ihan mahtavaa asiakaspalvelua. :)
Olisi itseänikin saattanut hieman ujostuttaa kyseisen suunnittelijan seurassa.
Mitähän herra Koski olisi sanonut, kun olisin alkanut vuodattaa, että ”hei diggaan muuten sun töistä ihan kympillä…” :D
Aivan ihana mekko. Nätti kuin näkinkenkä :) Stokkalle oli tullut jotan Samujin uutuuksia, ainakin yhden ihananihanan ruskean laukun bongasin.
iiik ja vau mikä tarina ja mekko, ihastuttavaa, t. samujussifani. Odotan myös kovasti samujin mallistoa, pitää käydä kyylämässä stokkalla.
Joskun likemmäs sata vuotta sitten sain Treen Stockalla samanlaista ihanaa palvelua. Tärkeä meno, vain yksi liian suuri juttu henkarilla, talon ompelija (silloin oli vielä!) kursi enkä muista se edes maksaneen mitään.
Olen odotellut noita Samujin juttuja myös. Kovasti kiinnostaa niiden hinta. Olisi kiva jos joku voisi kertoa esimerkkejä, saisi hiukan kqsitystä.
Laatu kiinnostaa myös. Mietin että millaisia ovat vaikkapa valkoiset paitapuserot.
Kävin tsekkaamassa noi Samujin jutut keskustan Stokkalla viime viikolla, ja ainakin mulle ne oli pienoinen pettymys. Ensinäkin niitä oli aika vähän myynnissä (= yksi pöytä missä oli pari paitaa ja yksi laukku sekä pari pussukkaa) ja pieni rekillinen vaatteita. Ne ihanat jutut (suorat housut, villapaidat, hameet) mitä on näkynyt lehdissä ja blogeissa ei, vielä ainakaan, löytynyt. Sitten merkki oli hintavampi kun mitä olin ajatellut, trikooasiat oli 80-> ja muut vaatteet 200-300 euroa. Laukku tais olla lähempänä 500 euro.
Varmasti osa pettymyksestä oli ihan oma vika, eteenkin se hinta.
tummempi tukka? en huomannut. :)
stellagee, talon oma ompelija on aivan luksusta. Mikä kilpailuvaltti – harmi vaan, että harvalla on varaa omaa pitää.. Ja todella harva liike edes tekee yhteistyötä ompelimoiden kanssa, siis että hoitaisi lyhennytyksen asiakkaan puolesta. No, osaan kyllä itsekin marssia ompelijalle, mutta kyllähän tuo palvelu saattaa esim. farkkuostoksen ratkaista ompelimodiililiikkeen hyväksi!
Heidi, joo, vieläkin hymyilyttää – pieni juttu, mutten varmaan koskaan unohda!
Heidi Kakkonen, palvelu oli kyllä kohdallaan! Kokeillaan tuo vuodatus ensi kerralla kun vastaavaan tilanteeseen päätyy :D
inksu, kiitos, minäkin tykkään siitä yhä edelleen! Ja juu, pitääkin pyörähtää Stockan kautta tutustumassa tarjontaan..
wikke, tarinaa jälkipolville, eiköhän tuo mekkokin säily :D Mullakin on vielä(kin) mallisto väijymättä, taidan korjata tilanteen ehkä jo huomenissa.
violet, onni olisi oma ompelija :) Sofie tuossa jo kertoilikin ensimmäiset vaikutelmat, pitää käydä tutkimassa itsekin!
Sofie, tosi harmi, että tavaraa oli noin vähän! Toivottavasti tilanne korjaantuu.. Kyllä suomimerkillekin oman shop-in-shop -henkisen mininurkkauksen sallisi, eikä vaan jotain rekkiä käytävän unohtuneeseen osaan :/
Hinnat ovat ehkä vähän kalliimpia kuin mitä odotin, mutta ei tuo oman merkin pystyttäminenkään varmaan täysin ilmaista ole ollut. Josko sieltä sen yhden täydellisen jutun löytäisi ja raaskisi sijoittaa – sehän riittää. Se laukku on aivan jumalainen, jos se nyt on se jonka olen jostain lehdestä jo bongannut. Mmmh.
pauliina, no on se! :D Baby steps, baby steps..
Voi, tiedätökö, mulla on tuo ihan sama mekko :) Mulle tilattiin koko XS tänne Turkuun ja onhan se kieltämättä vähän väljä, mutta vyöllä saa onneksi kurottua pahinta väljyyttä kasaan. Tuolla on juhlittu monet kerrat perhejuhlissa myöskin.
Kerran uskalsin laittaa mekon töihin ja sain kuulla näyttäväni kuvismaikalta….joten arkikäyttöön en taida häntä enää ottaa, sen verran tuli järkyttävä tuomio :))
Samujin täydellistä sinistä takkia oli tullu Helsingin Stokkalle 2 kappaletta ja ne oli jo viime viikolla menneet…. Sehän oli tietty eka päivä kun bongasin malliston vaatteita rekeissä. Voi harmin harmi!
[…] töiden jälkeen Stockalle tarkastelemaan Samuji-tarjonnan, josta kävimmekin jo keskustelua kommenttiboksissa. Vaatteita oli tarjolla harmillisen vähän, hinnat olivat kieltämättä korkeampia kuin mitä […]
Malia, hahahaa! Tarvit selkeästi sinäkin Samu-Jussin kutistamaan mekkoasi hieman :D Pienessä kuvismaikkuudessa ei toisinaan ole mitään vikaa, mulla on todella vähän kuosillisia vaatteita ja joskus tuntuu todella hauskalta nakata jotain ei-niin-seinäänsulautuvaa päälleen. Jospa joku vaikka erehtyisi luulemaan minua taiteelliseksi, heh…
marsu, no voi höh, enkä ehtinyt edes näkemään. Pitääpä selvitellä, josko merkillä olisi joku muukin jälleenmyyjä Suomessa…
…mut mun on pakko tunnustaa…olin yhdistänyt tuona päivänä mekkon mustiin leggareihin ja ballerinoihin, kaiken päälle vielä musta villatakki….
aina vaan ei onnistu :)))
Malia, hahahaa, mä olin kyllä aivan pokkana syömässä Hel Yesissä mekkoni kanssa, mustiin paksuihin sukkiksiin ja jättivillatakkiin yhdistettynä. Vuodenajasta johtuen ballerinojen sijaan Jolit kyllä jalassa. Niin kuvismaikkaa, niin kuvismaikkaa :D I like!
Ah, mutta ne kaksi pientä ratkaisevaa tekijää jättivillatakki ja Jolit kontra kittana villis ja ballerinat (=leggarien ja baltsujen välissä paljas jalkapöytä, yöks)!
Jolit on unelmat, harmi etteivät sopineet mun kipeään varpaaseen. Mut ihana että sä saat nauttia täydellisistä kengistä :)
[…] Kosken vaatteet löysin hänen Marimekko-aikoinaan. Olenkin teille jo aiemmin kertonut carriebradshaw-hetkestäni, kun suurin piirtein ensimmäistä hivenen tyyriimpää vaatetta itselleen hankkimassa ollut […]