Farkut ja villapaita. Mitäpä sitä kummempia kikkailemaan, jos voi näyttää näin hyvältä. En ole tosin noista puukengistä aivan varma – jokin niissä kyllä viehättää, mutta… Noh, tuo kuvan nainen näyttäisi kantavan tyylillä myös nuo tuikitavalliset terveyspuukkarit. Minä jään vielä miettimään. Niin, ja mulla on samanlainen villapaita, paitsi ruskeana. Vieläkin himottaisi tuo harmaakin, onneksi on loppuunmyyty.

Mutta mutta – farkut! Olenko masokisti, kun haluaisin itselleni tuollaiset kapeat, täysin joustamattomat raw denim -farkut? Stretchdenim on matskuna helppo ja pehmoinen, mutta se ei vain vanhene kovin kauniisti. Stretchittömät, käsittelemättömät korkealaatuiset farkuthan vain paranevat vanhetessaan… Ja kenties auttaisivat kantajaansakin vanhenemaan arvokkaasti, kun se vyötärönauha ei venyisi vaan varoittelisi ajoissa.

Mitenköhän tätä asiaa sitten lähestyisi – haluaisin parin juuri tuollaisia A.P.C.:n pesemättömiä farkkuja, mutta niitä ei naisille Helsingistä löydy. Eikä farkkuja – varsinkaan joustamattomia – todellakaan tilata mäihällä netistä. Varsinkin jos otetaan huomioon se, että A.P.C.:n kaikki alaosat eivät tunnu ymmärtävän että useimmilla naisilla on tuossa vyötärön alapuolella sellainen juttu kuin lantio. Reissuilla näihin kaipailemiini housuihin törmää, mutta jos sattuu olemaan esimerkiksi Pariisissa tai New Yorkissa, haluaa tehdä muutakin kuin viettää puoli päivää pienessä sovituskopissa tunkemassa reissupöhöään joustamattomaan denimiin.

Hienoja tekosyitä viettää vielä hetki turvallisen stretch-farkun hellässä puristuksessa.

(kuva The Sartorialist)