Japanilainen Daiki Suzuki, mies Engineered Garmentsin takaa, aloitti Woolrich Woolen Millsin luovana johtajana vuonna 2006. Hänen neljän vuoden työrupeamansa oli yritykselle äärimmäisen tärkeä, tänä aikana Suzuki onnistui nostamaan yrityksen amerikkalaisesta keskikastista maailman huipulle. Matkan varrella hän onnistui luomaan yhden tämän hetken vahvimmista trendeistä miesten pukeutumisessa – urbaanin vuoristolaisen.
Viime syksynä kun Suzuki ilmoitti astuvansa tulevan kevään malliston jälkeen syrjään olikin selvää, ettei hänen seuraajallaan tule olemaan mitenkään erityisen helpot tai huolettomat oltavat. Puolisen vuotta myöhemmin WWM ilmoitti Suzukin seuraajan olevan itse Mark McNairy, minä olin tohkeissani. Tämän viikon aikana ensimmäiset kuvat McNairyn kädenjäljestä päätyivät vihdoinkin nettiin ja ne ovat levinneet hurjaa vauhtia seuraamassani blogeissa.
Vastaanotto on ollut vaihteleva. Jotkut ovat sitä mieltä, että tämä on parasta ikinä, toisten mielestä McNairyn ensimmäinen mallisto oli aivan liian ennalta arvattavissa ja he kokivat hänen pelanneen varman päälle.
Omasta mielestäni tässä on muutamia todellisia onnistumisia, mutta valitettavasti myös niitä vähemmän onnistuneita asioita. Yksittäisiä hienoja vaatekappaleita löytyy paljon, mutta stailaus on itse asiassa mitä melkoisen keskivertoa kamaa. Katso kaikki kuvat täältä ja kerro ihmeessä, miten sinä tämän koit!
Alla omat suosikit. Uskokaa tai älkää, kengät eivät ole ainoa asia mistä olen innoissani, vaan myös viimeisessä kuvassa näkyvä duffeli!
Vähän samanlaisia fiiliksiä. Ehkä joitain yksittäisiä hyviä vaatekappaleita, mutta stailaus on kokolailla roskaa. Tosin ei esim yksikään noista takeista ei kyllä oikein kauheasti sytytä, vaikka tuo jenkkien merijalkaväen desert (digi)camoa hyödyntävä duffeli tosiaan hauska onkin. Itseasiassa näitä katsellessa vähän rupesi kiukuttamaan se että tänä talvena heikon rahatilanteen takia jäi Daikin viimeisen WWM-kokoelman huippujuttujen poistaminen kokonaan väliin (varsinkin Bureaun ale oli täynnä kuumottavaa settiä). No, onneksi EG on aina EG.
Ehken ylipäätään ole ihan muutenkaan vakuuttunut McNairysta. Ne yhdet omistamani siniset kengät ovat ihan jees, mutta esim samassa hintaluokassa (tai vähän halvemmatkin) pyörivät Grensonin kengät tuntuvat kertaluokkaa laadukkaammilta. Toki aina designerlisää joutuu maksamaan, mut tossa McNairyn mallistossa ei mielestäni ihan hinta/laatu mee kohdalleen.
No, onneksi Daiki pysyy EG:n kelkassa.
Osin erilaiset ja osin samanlaiset fiilikset kokoelmasta. Itse tykkään tavallaan todella paljon McNairyn jutuista. Monet näistäkin yksittäisistä vaatteista ovat ”rumia”, mikä toimii aina minulle. McNairyn leikkisyys on todella jees. Toisaalta taas paneelikuvioidut paidat eivät toimi mielestäni oikeastaan koskaan. Stailaus on kyllä ennalta arvattava, mutta kyseessä on kuitenkin ensimmäinen mallisto, joten WWM:llä on todennäköisesti haluttu pelata varman päälle.
[…] McNairyn Woolrich Woolen Millsille suunnittelema mallisto jakoi pikaisen gallupini perusteella (2 vastaajaa) ehkä hiukan mielipiteitä, itse kuitenkin tykkäsin yleisfiiliksestä ja valtaosasta […]