rakkauden jälkeen

Haaveet kaa-aaa-tuuuu… Harhailimme lauantaipäivän kaupungilla katsastaen syys- ja talvikenkätarjontaa – päätin, että ostoslakkoa on kestänyt nyt aivan tarpeeksi ja uudet käyttökengät todella tulisivat tarpeeseen. Ramppasimme läpi jokaisen vähänkään potentiaalisen liikkeeen, etsimiäni Clarksin Desert Bootseja ei löytynyt mistään. Aleksin Rizzossa meinasikin sitten loppua happi ja lähteä järki kun löysin hyllystä kauan haikailemani Hopen Charlie Bootsit, mustina kylläkin. Annoin itselleni eilen luvan hankkia kengät, koska en enää itsekään jaksanut kuunnella kitinääni aiheesta.

No, siitäpä sitten sovittelemaan kenkää jalkaan, ettei ruskeita versioita tarvitsisi sokkona tilata. Hieman väljiltähän ne kolmikutoset kieltämättä tuntuivat jalkaan kiskoessa, mutta mietin että onpahan tilaa vaikka villasukalle. Luistelin liukkailla nahkapohjilla peilin eteen, seuraavaksi katselinkin peilistä kuinka naamani valtasi aito pettymys. Unelmakenkäni olivat niin reilusti mitoitetut että ne näyttivät jalassani suksilta. Näytin Hessu Hopolta duffelitakissa. Pienempää kokoa kengistä ei toki valmisteta, joten eiköhän tämä peli ollut osaltani tässä. Hyvästi, Charlie – meitä ei vain ollut tarkoitettu toisillemme.

Nälän kurniessa vatsassa päätimme mennä lievittämään pettymystäni Salutorgetiin, simpukkapadat mielessämme. Istuttuamme pöytään saimmekin sitten kuulla tarjoilijalta, että simpukat on nyt tältä syksyltä syöty. Onneksi hivenen vastentahtoisesti tilaamani Salutorgetin hampurilainen oli kuitenkin varsin maittava, peitti hienosti kitkeryyden ja nieleskeltyjen kyynelten maun suussani. Hyvää, mutta ei simpukkaa. Höh.

Neljän tunnin kaupunkireissulta pääsin kuitenkin kotiin hienon saaliin kanssa: yksi energiansäästölamppu, joka ei lupauksista huolimatta pala vilkkumatta himmentimellä varustetussa jalkalampussamme, 100 ohutta mustaa nippusidettä (tarvitsen niistä kaksi) sekä kosteussuojasuihketta nahkatavaroille.

Tummanruskeat Clarksit tilasin juuri netistä, hähähähähää. Saapas nähdä, millaiset sukset sieltä saapuvatkaan.

oh

Hoh. Rakkautta ensisilmäyksellä. Aivan fantastisen hieno pikkutakki ts(s):ltä, joka on tehty ihanasta, jo valmiiksi ryppyisestä kalanruotokuviollisesta kankaasta. Lisäksi kyynärpääkohtiin on lisätty hienot, hieman vaaleammanharmaat laput. Näin ne tarpeet syntyvät hetkessä.

Tämä on jo toinen kuva tällä viikolla joka on napattu portugalilaisen Por Vocaçãon sivuilta. Toivottavasti he avaavat verkkokauppansa pian, sillä odotukset ovat todella korkealla!

äh

Muistanette, kun kerroin naapurimaan Karolinan hankkeesta, jonka tuloksena hän onnistui saamaan Acnen muutaman vuoden takaiset kengät uudelleen tuotantoon? Karolinahan pääsi myös valitsemaan nahat alkuperäisten mustien kenkien rinnalle valmistettavaan vaaleampaan versioon, tuloskin on mielestäni varsin onnistunut.

Kengät saapuvat kauppoihin marraskuun ensimmäisen viikon aikana. Harmillista, että tästäkin putkeen menneestä projektista joku ehti tekemään oman, luovan versionsa ennen alkuperäisen projektin hedelmän kauppoihinrantautumista. Internetin voimaa ei näköjään pidä vähättelemän…

Nilsonilla ollaan ilmeisesti ajan ja internet-ilmiöiden hermoilla, lähes identtinen kopio Acnen kengästä saatiin näköjään myyntiin jo ennen Acnen uutta kenkäerää. Luulin, että ne Pistol Shortkopiot olisivat olleet tarpeeksi tälle syksylle. Rautaa on näemmä taottava, kun se on vielä kuumaa.

Harva kai onnistuu tekemään jotain ennennäkemätöntä, edes jotain olisi kuitenkin lienee paikallaan tehdä eri tavalla inspiroiduttuaan jostain. Halvempaa, helpommin toteutettavissa olevaa pohjaa ei kuitenkaan lasketa eroavaisuudeksi, kun kyse on selvästi kulusäästöstä eikä jutun päivittämisestä omakseen.

Buu. Taatusti moni vähemmän intterwebin pauloissa oleva ihastuu Nilsonin kenkiin taustoja tietämättä, enkä käy heitä syyttämään. Ehkäpä sitten olen fakkiutunut elitisti, kun en pystyisi hankkimaan kenkähyllyyni täysin suoraa kopiota kenkämallin tarinan tuntien.