suunnitelmia seuraaville kuukausille

Kerroksia, kerroksia, kerroksia. Viime päivinä on taas saanut palauttaa mieleensä sen talvisen puristuksen tunteen kun kaksien päällekkäin puettujen sukkahousujen vyötärönauhat runttaavat vyötäröä kasaan ja mekon alle puettu toppi tuppaa hiipimään ylöspäin sukkisten liukasta pintaa pakoon. Mekon päälle puetaan vähintään villatakki ja kenkiin tungetaan villasukat. Kerrosta kerroksen perään, siinä ovat selviytymisen salaisuudet.

Ja neuleen alle laitetaan kauluspaita, mieluiten varmaan farkkuinen. Kyllä ei palele. Jos pakkasasteet kirivät alle kahdenkymmenen, puetaan yhdistelmän alimmaiseksi kerrokseksi puuvillainen, ihonmyötäinen toppi. Värikäs väljä neule ja alta pilkistelevä vaaleahko farkkupaita näyttävät aivan täydellisiltä yhdessä, kuten Hannelin nappaamat otokset todistavat. Kovasti alkoivat kiinnostaa värit villapaidoissa, Tukholmasta ehdinkin jo nappaamaan mukaan viininpunaisen. Minulle sekin on jo reipasta väriä, vuosia se oli harmaa joka edusti vaatekaapissani irrottelua ja revittelyä.

Kuvan neitien väljien housujen allehan mahtuisi näppärästi sukkista tai villahousuakin. Paremmaltahan nämäkin asukokonaisuudet näyttävät syksyisillä muotiviikoilla Keski-Euroopassa, mutta kunnon pohjatyöllä näissä on mielestäni ainesta marras-joulukuun taitteeseenkin.

(kuvat Hanneli Mustaparta, vasemmalla Vika Gazinskaya ja oikealla Korean Harper’s Bazaarin Mirim Lee.)

tie me up

Kaikkien suosituksien keskellä on hyvä esitellä pari asustehankintaa Tukholmasta, molemmat Kocksgatan 17:sta.

Tummansininen kudottu ruotsalaisvalmisteinen solmio on valmistajalta nimeltään A.Christensen. Tykkään erityisesti kudotun solmion pintakuviosta. Jos jollain on enemmän tietoa kyseisestä valmistajasta, olet tervetullut jakamaan – nopean etsinnän perusteella en valitettavasti löytänyt mitään tietoa merkistä. Astetta rennompi raidallinen chambray-kankainen solmio taas tulee amerikkalaiselta The Hill-Side -firmalta. Molemmat onnistuvat taatusti piristämään läsnäolollaan ja huolittelemaan lähestulkoon asun kuin asun.

talven toverit

Tukholmasta mukaan tarttui villaa ja talvikenkiä. Tässäpä sitä villaosastoa – pipo ja kaulahuivi. Eivät suinkaan mitenkään tarpeellisia tällä hetkellä.. Näiden saamisesta koetun riemun vastapainoksi onnistuinkin sitten jättämään hansikkaani raitiovaunuun tiistaiaamuna. Jotain saa, jotain menettää. Ei, ei löytynyt löytötavaratoimistosta, jonne vaelsimme eilen läpi tuiskun ja hankien. Pitänee hankkia uudet.

Pipo löytyi herrainvaatettamo Welcomesta, se on merkiltään Our Legacy ja se on kevyttä kutittamatonta villaa. Malli on tarpeeksi pitkä ja väljä, tukka ei mene totaalisen linttaan sen alla. Lisäksi se roikkuu päässäni hieman hassunnäköisesti, pidän siitä valtavasti.

Kaulaliina on Hopen, kuolasin sen perään alkusyksystä verkkokaupassa. Sitten se oli hetkellisesti loppuunmyyty ja menetin jo toivoni. Huivi sattui löytymään merkin omasta liikkeestä ja olipahan noita saatu lisää tuonne nettikaupankin puolelle. Tummansinisiä läikkiä tummansiniharmaan pepitaruutupohjan päällä, samassa huivissa on jotain klassista ja jotain koomista. Huivi paitsi toimii duffelini parina, se toimii kokonsa puolesta myös shaalina äkillisen vilukohtauksen yllättäessä. Villakangas on ohutta mutta napakkaa, tämä toimii asusteena sisätiloissa mutta blokkaa tuulen ulkosalla.

Hanskat vielä, sitten olen valmiina talveen.