Lontoon tuliaisia: ihanan ylellistä Molton Brownin suihku- ja kylpygeeliä, kosteusvoidetta ja tuoksukynttilä kauniissa lahjapakkauksessa. Vieläpä täydellinen tuoksuvalinta, tuntuu täysin omalta. Kiitos! Mutta vielä kun näitä raaskisi käyttää…
Kuukausi: marraskuu 2010
trunk clothiers
Lontoon matkaani rajallisen aikataulun vuoksi oli tehtävä kovaa esiseulontaa heti alkuun. Tiesin jo etukäteen etten missään nimessä tule ehtimään kaikkiin kauppoihin mihin haluaisin, oli siis pakko keskittyä pariin harvaan ja valittuun kauppaan. Valintani olivat Dover Street Market ja parisen kuukautta sitten avattu Trunk Clothiers. Dover Street Marketin keskiviikon vierailu oli todella pikainen ja vaikka kauppa olikin kaikin puolin upea, kukkaroni ei valitettavasti ollut samaa mieltä. Hintalappuihin painetut summat olivat melkoisen suolaisia ja poistuin tyytyväisenä liikkeestä tyhjin käsin.
Torstai olikin sitten aikataulullisesti hieman parempi päivä ja minulla oli kunnia vierailla ruotsalaisen Mats Klingbergin pyörittämässä Trunkissa, joka sijaitsee Marylebone-nimisellä alueella. Olinkin jo ehtinyt lukea paikasta useammastakin nettijulkaisusta ja odotukset olivat korkealla, onneksi vierailu ei tuottanut pettymystä. Yläkerta oli täynnä toinen toistaan hienompia italialaisia luomuksia. Tarjolla oli pikkutakkeja Barenalta ja Bogliolilta sekä housuja Incotexilta. Lisäksi saatavilla oli J.Crew:n kauluspaitoja, Trunk taitaakin olla ainoa eurooppalainen liike joka miesten mallistoa myy tai ainakin yksi harvoista.
Alakerta oli vuorostaan itselleni yksi Euroopan parhaista paikoista. Pieneen tilaan oli ängetty BD Baggiesin kauluspaitoja, Woolrich Woolen Millsin pikkutakkeja ja Beams+:n vaatteita. Olisin helposti voinut kantaa mukanani ulos aivan huikean määrän vaatteita, mutta onneksi pää pysyi kylmänä eikä homma lähtenyt täysin lapasesta. Tyhjin käsin en liikkeestä kuitenkaan poistunut, mukaani tarttui yksi helmi. Tästä on luvassa kuvia toivottavasti huomenna, kunhan heräisin ajoissa ja ehtisin napsimaan muutaman kuvan päivänvalossa.
Trunk Clothiers tulee taatusti olemaan liike, jossa vierailen aina kun onni suo ja pääsen Lontoossa käymään. Käykää tekin, ette tule pettymään.
oh baby
Lauantai on ollut kuin unta, kaunista sellaista. Olen nipistänyt itseäni pari kertaa ja testannut olenko todella hereillä. Kai se on uskottava, että olen – käsivarressani on nyt pari mustelmaa enkä ole vieläkään romahtanut pilvilinnastani karuun todellisuuteen.
Aamulla tehtiin täsmäisku Raflaan Fashion Kirppikselle ihanan Hannan kuuman vinkin viettelemänä. Siellähän ne kengät todella odottelivat, täydellisinä, käyttämättöminä ja kuin jalkaani tehtyinä. Sovitettuani kenkiä oli sanomattakin selvää, että kaunokaiset pääsevät mukaani ja tulevat palvelemaan minua juhlavissa tilanteissa pitkään ja uskollisesti. Satiinipinta, kiiltonahkakärki, kerrassaan kaunis linja ja jämäkkä tolppakorko ovat yhdistelmänä ehkä enemmän kuin ansaitsen. Haukon henkeäni, silittelen silkkistä pintaa.
Matka jatkui tihkusateessa, ei tosin kovin kauaa – tiellemme heitettiin silmiähivelevän kaunis kukkakauppa-kahvila josta emme olleet kuulleetkaan. Kolmisen viikkoa sitten Uudenmaankadulla ovensa avannut Fleuriste yhdisteli täydellisesti koristeellisia kuppeja ja karua betoniseinää. Maitokahvi oli täydellistä, macaron-leivos ihanan kuohkeantahmeaa ja takahuoneen vaaleankeltaiset jättiruusut virheettömiä. Suosittelemme, katsotaanpas ajan kanssa josko kamerastamme löytyisi muutama kahvilalle kunniaa tekevän tasoinen valokuva jaettavaksi.
Tämäkin olisi ollut jo tarpeeksi, mutta mitä vielä. Uskomattoman yhteensattuman tuloksena löysimme itsemme jokeltelemassa tunnin ajan viidelle kuusiviikkoiselle jackrussellinterrierin pennulle ja paikalla päivystäneille koiravanhemmille. En tiedä mitään parempaa kuin russelit, päiväni piristää yleensä jo se jos bongaan ratikan ikkunasta ulkona vipeltävän yksilön. Nyt sain viimein nautiskella mojovan annoksen ihanaa pennuntuoksua, pehmoisia pikkumasuja, sätkiviä jalkoja, yllätyshyökkäyksiä nenään tekeviä pieniä kieliä ja hihaan tarrautuvia naskalihampaita. Arvaatte varmaan, että tänä iltana pari vuotta kestäneestä ikuisuushaaveprojektista oma russeli keskustellaan pari astetta vakavampaan sävyyn.
Siirappia, hattaraa, ruusunkuvia ja vaaleanpunaista valoa. Peruspessimistinä koputtelen loppuillan puuta ja toivon, ettei edessä ole täydellisen päivän täydellistä vastakohtaa. Oi onnea.