Kerroksia, kerroksia, kerroksia. Viime päivinä on taas saanut palauttaa mieleensä sen talvisen puristuksen tunteen kun kaksien päällekkäin puettujen sukkahousujen vyötärönauhat runttaavat vyötäröä kasaan ja mekon alle puettu toppi tuppaa hiipimään ylöspäin sukkisten liukasta pintaa pakoon. Mekon päälle puetaan vähintään villatakki ja kenkiin tungetaan villasukat. Kerrosta kerroksen perään, siinä ovat selviytymisen salaisuudet.

Ja neuleen alle laitetaan kauluspaita, mieluiten varmaan farkkuinen. Kyllä ei palele. Jos pakkasasteet kirivät alle kahdenkymmenen, puetaan yhdistelmän alimmaiseksi kerrokseksi puuvillainen, ihonmyötäinen toppi. Värikäs väljä neule ja alta pilkistelevä vaaleahko farkkupaita näyttävät aivan täydellisiltä yhdessä, kuten Hannelin nappaamat otokset todistavat. Kovasti alkoivat kiinnostaa värit villapaidoissa, Tukholmasta ehdinkin jo nappaamaan mukaan viininpunaisen. Minulle sekin on jo reipasta väriä, vuosia se oli harmaa joka edusti vaatekaapissani irrottelua ja revittelyä.

Kuvan neitien väljien housujen allehan mahtuisi näppärästi sukkista tai villahousuakin. Paremmaltahan nämäkin asukokonaisuudet näyttävät syksyisillä muotiviikoilla Keski-Euroopassa, mutta kunnon pohjatyöllä näissä on mielestäni ainesta marras-joulukuun taitteeseenkin.

(kuvat Hanneli Mustaparta, vasemmalla Vika Gazinskaya ja oikealla Korean Harper’s Bazaarin Mirim Lee.)