Haaveet kaa-aaa-tuuuu… Harhailimme lauantaipäivän kaupungilla katsastaen syys- ja talvikenkätarjontaa – päätin, että ostoslakkoa on kestänyt nyt aivan tarpeeksi ja uudet käyttökengät todella tulisivat tarpeeseen. Ramppasimme läpi jokaisen vähänkään potentiaalisen liikkeeen, etsimiäni Clarksin Desert Bootseja ei löytynyt mistään. Aleksin Rizzossa meinasikin sitten loppua happi ja lähteä järki kun löysin hyllystä kauan haikailemani Hopen Charlie Bootsit, mustina kylläkin. Annoin itselleni eilen luvan hankkia kengät, koska en enää itsekään jaksanut kuunnella kitinääni aiheesta.

No, siitäpä sitten sovittelemaan kenkää jalkaan, ettei ruskeita versioita tarvitsisi sokkona tilata. Hieman väljiltähän ne kolmikutoset kieltämättä tuntuivat jalkaan kiskoessa, mutta mietin että onpahan tilaa vaikka villasukalle. Luistelin liukkailla nahkapohjilla peilin eteen, seuraavaksi katselinkin peilistä kuinka naamani valtasi aito pettymys. Unelmakenkäni olivat niin reilusti mitoitetut että ne näyttivät jalassani suksilta. Näytin Hessu Hopolta duffelitakissa. Pienempää kokoa kengistä ei toki valmisteta, joten eiköhän tämä peli ollut osaltani tässä. Hyvästi, Charlie – meitä ei vain ollut tarkoitettu toisillemme.

Nälän kurniessa vatsassa päätimme mennä lievittämään pettymystäni Salutorgetiin, simpukkapadat mielessämme. Istuttuamme pöytään saimmekin sitten kuulla tarjoilijalta, että simpukat on nyt tältä syksyltä syöty. Onneksi hivenen vastentahtoisesti tilaamani Salutorgetin hampurilainen oli kuitenkin varsin maittava, peitti hienosti kitkeryyden ja nieleskeltyjen kyynelten maun suussani. Hyvää, mutta ei simpukkaa. Höh.

Neljän tunnin kaupunkireissulta pääsin kuitenkin kotiin hienon saaliin kanssa: yksi energiansäästölamppu, joka ei lupauksista huolimatta pala vilkkumatta himmentimellä varustetussa jalkalampussamme, 100 ohutta mustaa nippusidettä (tarvitsen niistä kaksi) sekä kosteussuojasuihketta nahkatavaroille.

Tummanruskeat Clarksit tilasin juuri netistä, hähähähähää. Saapas nähdä, millaiset sukset sieltä saapuvatkaan.