Olen lähes satavarma, että nämä kengät tulevat jakamaan mielipiteenne vahvasti. Olen tainnut altistua erityisesti Janin kenkäkollaaseille, muutenkin innostun päivä päivältä enemmän miesten vaatteista pienennetyistä tyttöversioista.
Voi myös olla, että tässä on kyse siitä klassisesta sitä haluaa, mitä ei voi saada -ilmiöstä, mutta mielestäni on melkoisen vaikeaa löytää esimerkiksi kivoja, rentoja naisten kauluspaitoja. Mitä enemmän etsin ja en löydä, sitä palavammin sellaisia haluaisin.
Stretch-matskusta tehtyjä, imukireitä jakun alle tarkoitettuja kauluspaitasia ovat kaupat pullollaan, kauniita silkkipaitojakin löytää tällä hetkellä vaivatta. Urbaanilegendan mukaan joku jossain on joskus onnistunut myös hankkimaan suuremmitta etsinnöittä klassisia, väljälinjaisia valkoisia ohuesta puuvillasta tehtyjä paitoja ilman suurempaa salapoliisityötä tai räätälin palveluksia. Vihjepuhelimeni päivystää 24/7, jos näihin jossain törmäätte.
Minä taas haluaisin kaappiini nyt jotain ronskimpaa: napakasta, lähes peltimäisestä mutta käytön myötä ihanasti pehmenevästä puuvillakankaasta tehtyjä paitapuseroita. Ei muotolaskoksia, ei kikkailuja – ihan vain miesten paidasta kutistettuja, kapealinjaisia versioita, kiitos. Button-down -kaulukset jos paitaan vielä saisi, alkaisi täydellinen paketti olla valmis. Monta monituista miesten paitaa olen yrittänyt pukea päälleni ihan sellaisenaan. Väljyys ei niinkään haittaisi, mutta viisitoista senttiä ylimääräistä hihan mitassa haittaa hivenen arkiaskareita. Our Legacy, miten olisi pieni naistenmallisto mahtavan miesten kokoelmanne oheen? Toimikaa, muuten teen jotain epätoivoista Janin paidoille pesukoneella ja 90-asteisella vedellä.
Paidat ovat vielä haaveunta, mutta komeita miesten kenkiä saisi näköjään myös koossa 36. Sydämeni hakkaa villisti! Eivät ole välttämättä se naisellisin vaihtoehto, mutta näillä eteneminen taitaisi muhkuraisilla Helsingin talvikaduilla olla kuitenkin tyylikkäämpää kuin alamäkiluistelu katujen kumparerinteissä kymmenen sentin kiilakoroilla. Yhdistettynä duffelitakkiin, paksuihin sukkiksiin, sieviin, varresta pilkottaviin villasukkiin ja neulemekkoon voisivat mielestäni jopa toimia, mitäpä luulette? Minusta nämä ovat aivan mielettömän hienot, pohdiskelen vielä kummalle meistä.
Wolverine Apprentice Honey Boot, 1000 SEK, grandpa.se
Thums up! Ehdottomasti.
Mulla oli samantapaiset vuosia sitten Uumajassa asuessani Vagabondilta, ne oli ihan suosikit. Nykyisin saapastelen Camel bootseilla :) Villikset vilkkumaan varresta ja menoks!
Yvonne, mullakin oli lukioaikana Camel-bootsit, joita säilytin vielä viime vuoteen saakka koska klassikoistahan ei luovuta. Kaivoin ne joskus viime syksyn-talven aikana esiin kaappien syövereistä kun Camelit alkoivat jälleen himottaa ja totesin säilyttäneeni kaikki nämä vuodet silkkaa unelmaa. Kengät olivat aivan järkyttävässä kondiksessa, tuhannen rutussa, lommoilla ja luonnonkumipohja oli päättänyt ilmeisesti pehmetä ja muuttua tahmeaksi ja tarttuvaksi. Niistä ei olisi saanut enää elvyttämälläkään käyttökelpoisia, kulahtaminen ei siis ollut sellaista kaunista vuosien saatossa aikaansaatua patinaa vaan silkkaa rähjää ja rapistumista. Höh. Kengät taisivat olla pitkälti siinä kunnossa kun ne kaappiin aikoinaan laitoin, puhkirakastetut mutta en vain raaskinut luopua hyvän sään aikana. Taitaa olla uuden aika.
Hmmm.. tuli paitahuhuiluista mieleen, että mites poikien osasto? Onnistaisko siellä? Vaikka Stokkalla poikien Cap Horn.. Voi olla, että mun idea menee ihan mönkään, mutta se nyt tuli ensimmäisenä mieleen :)
Inke: I know! Muakin harmittaa, kun viime kevättalvella huomasin, että klumpparini eivät enää lämmittäneetkään jalkoja, villa sisällä on kulunut sileäksi ja totta joka sana kumipohjasta, se on muuttunut tarttuvaiseksi. Vielä en kuitenkaan luovuta, pidän niitä villasukat jalassa tämän, ehkä vielä ensi talvenkin.
Mutta nuo uudet vaihdokkaat ovat mukavaisen näköiset, ehkä niistä olisi seuraajat Cameleille :)
Paita-asioista yhtä mieltä…enkä ole ratkaisua löytänyt.
Parhaat naisten kauluspaidat olen löytänyt Uniqlon J+ -mallistosta, Voi kokeilla myös miesten paitoja japanilaisella mitoituksella, sopivat myös pohjoismaiselle naiselle :)
Yvonne, ehkäpä näistä sitten seuraavat kengät :) Mä haluan! Tosin arvon näiden kanssa vieläkin, pitäisikö vaiko eikö pitäisi…
Violet, jatketaan etsintöjä. Kyllä me vielä jonain päivänä…
Ee, ai kappas, ei pöllömpi idea, sieltä kyllä voisi löytyä! Harmi, ettei ole tiedossa oikein mitään reissua jonka yhteyteen järjestyisi Uniqlo-visiitti. Kerran olen kyseisessä liikkeessä käynyt, keväisen Nykin matkan yhteydessä. Menin jotenkin aivan jäihin kaiken sen tavaranpaljouden keskellä, ihastuin moneen asiaan mutta poistuin liikkeestä yhden mustan neuleen ja kahden sukkapaketin kanssa. Heh. Sinne jäivät kaikki kaipaamani perus-t-paidat, ihanat J+ -malliston vaatteet… En vain kyennyt toimimaan, olen pikkuputiikkien ihminen :D
Ehdottomasti kiinnostaisi lukea siitä, miten paidanlöytösi sitten etenee! Saman ongelman kanssa kamppailen nimittäin itsekin. Sekä perusrento naistenkauluspaita ja semmoinen löysempi, muttei kymmentä kokoa liian iso kiinnostaisivat, mutta vielä ei ole onnistanut… Kengille sanoisin ehdottoman kyllän, voin vain kuvitella miten suloisilta nuo näyttävät koossa 36 :D
Hei kyllä!
Samaisen 36-jalan omistajana välillä kaipaa vähän skrodempia kenkiä, ettei näytä ihan tuulenvietävälle. Nuo olisivat ihanat (monetkohan siellä Grandpassa on…) JA käytännölliset. Juurikin kuvailemissasi talviolosuhteissa pääsee mun sisäinen lumberjacqueline valloilleen ja näitä tarvitaan :)
Virpi, lupaan raportoida kaikki paita-asiat, toivon mukaan raportoitavaa pikapuoliin löytyy :) Olen avuton enkä oikein edes tiedä että mistä lähtisin tällä kertaa niitä etsimään… Tulehan vinkkaamaan, jos sinulla tärppää aiemmin!
eskimolapsi, toivottavasti siellä on ainakin kahdet jäljellä… Mä vieläkin hieman nakertelen että uskallanko tilata moisia, vaikka sisäinen lumberjacqueline (loistotermi, kiitos!) näiden perään huutaa ja haikaileekin… Oijoi, koska se palkkapäivä olikaan?
[…] möhkökengät talveksi kiehtovat yhä ja aina vaan. Wolverine-kenkien kanssa en ole saanut päätöksiä tehtyä, taidan ehkä odotella seuraavaa Tukholman reissua. […]
[…] Puolitoista kuukautta arvoin, yritin ja jahkailin, tulipahan ainakin harkittua ja varmistuttua siitä että tämä on mielestäni hyvä juttu. […]