A.P.C.:n nettikauppa on lastattu syysuutuksilla, mitä melkoisen herkullisilla sellaisilla. Jostain syystä merkki ei havaintojeni mukaan koskaan laita koko mallistoaan saataville verkkokauppaan, mutta melkoisesti nannaa sinne on nyt kuitenkin pamahtanut. Kuten nyt esimerkiksi tuo harmaa villamekko tuossa kuvan oikeassa laidassa – oijoijoijoi. Kerta toisensa jälkeen olen täysin menetetty tapaus näiden ranskalaiskoulutyttöhenkisten vaatteiden edessä. Varsinkin alkusyksyisin, jolloin miniminimitan voi jo yhdistää villasukkiksiin mutta takin täytyy suoriutua oikeastaan vain asusteen roolista – silloin nämä ovat mielestäni parhaimmillaan. Viitan uumenistakin voivat pilkistää paljaat ranteet.

Mutta sinisiä sukkiksia minä en aivan ymmärrä. No, onneksi aivan kaikkea ei tarvitse. Myönnän olevani värirajoittunut, mutta kehittymässä parempaan suuntaan. Nykyään on jo muitakin vaihtoehtoja kuin musta ja harmaa. (Ja tämän väitteen todistaakseni poimin tälläkin kertaa A.P.C:n valikoimasta näytille juurikin ne tummanpuhuvat ja harmajaiset.)

Duffelini neitsytmatkaa vielä odottelen. Mutta kertokaapas, miksi ihmeessä omani alahelma hivuttautuu alareiden puolelle, kun mallin päällä sama takki peittää hädintuskin pepun? En tiedä, jotain tällaisia kummia asioita on tapahtunut viime aikoina muutenkin. Kesäksi sovittamatta ostamani maksimittainen hame olikin minun päälläni tuubimekko – ja silti maksimittainen. Eilen sain sitten aivan ihanat farkut, joiden lahkeet olivat minulle kerrankin valmiiksi oikean mittaiset, ilman ompelijakäyntejä. Riemuitsin.. Mutta pienen takaiskun iloni sai, kun sain farkkuihin kiinnitetystä tuoteselosteesta tietooni, että näissä on kuulemma vajaamittainen, nilkat paljastava lahkeenpituus. Jalkani ovat varmaan kutistuneet pesussa, mitäs lotraan liian kuumassa suihkussa.