issues.fi toivottaa teidät tervetulleiksi sosiaalisen median pariin! Paina ”tykkää” – me saamme Facebook-fanin, te saatte.. Peukuttaa issuesia Facebookissa. Hohohoo! Nykyaikaa!
Okei, lupaamme pohtia jonkinlaista lisäsisältöä myös Facebookin puolelle. Ainakin päivitämme linkit uusiin postauksiin jatkossa myös sille puolelle.
Joten tervetuloa! Me haluamme nähdä, ketä siellä puolella ruutua luuraa!
Heh, saatuani vuodatukseni loppuun tiesin välittömästi, miten tässä tulee käymään. Eikä harmita – takki on vielä hienompi livenä, jos mahdollista! Se tuli ennätysnopeasti parissa päivässä, jättimäisessä pahvilaatikossa ja valkoiseen, muoviseen bodybagiin käärittynä. Tai pukupussi se kai oli, mutta yhdennäköisyys oli huomattava.
Sisältö ei onneksi muistuttanut ruumispussia. Ihana, vakosamettia raitapinnallaan muistuttava villainen kangas, söötti mutta tarpeeksi klassinen puna-kelta-sininen ruutuvuori, massiiviset muovi-luiset duffelinapit ja mustat, jämerät nahkalenkit niiden pareina. Silkkaa täydellisyyttä! Duffelinappien alta paljastuu vielä piilonappilistallinen tavallisia nappeja myöhästyttämässä aamukankeaa Inkeä raitiovaunusta estämässä tuulta tunkeutumasta sisään duffelinappien suurehkoista rakosista.
Säätoive seuraavan viiden kuukauden ajalle, alkaen marraskuun ensimmäisestä: kuivaa pikkupakkasta, n. 10-15 astetta. Ei räntää, loskaa, muhjua. Ei poikittaista sadetta, ei absoluuttisen nollapisteen lähentelyä kuten viime vuonna. Tai no – poikkeavat sääolosuhteet sallittakoon ehkä muutamana päivänä, ettei toppatakkini suutu.
Silkkaa juhlaa! Olen onnentyttö! Koska tätä saa käyttää ensimmäisen kerran! Joko, joko, joko!
Tässäkö se on? Tie keski-ikäisten salaiseen maailmaan? Kyllä. Tai siis, ainakin jos kollegaltani kysytään.
Hänen mielestään poolopusero on synkän keski-iän tunnussymboli – kaikki toivo on menetetty sillä sekunnilla, kun tämä astetta korkeampi kaulus tulee kiskottua pään yli mahdollista kalkkunakaulaa peittämään. En uskaltanut pyytää häneltä tarkempaa määrittelyä keski-iästä, mutta rivien välistä pystyin kuitenkin lukemaan hänen määrittelynsä tarkoittavan sitä, ettei yhtäkkiä yksinkertaisesti enää välitä oikeastaan mistään. Ei ainakaan omasta olemuksestaan, tulevaisuudesta saatika ulkonäöstä.
Jaa, kaikki nämä merkitkö elämänhalun loppumisesta on nähtävillä pelkästä poolokauluksesta? Kauheaa, kuinka paljon yksi näinkin kauniilta päällisin puolin vaikuttava neulepusero voi saada aikaiseksi.
Kollegani varoitteluista huolimatta palan halusta uhmata kohtaloani. Kuvassa omat tämän hetken suosikkini: vasemmalla S.N.S. Herningin kalastajaneule ja oikealla vuorostaan Nigel Cabournin tulkinta. Vinkkejäkin otetaan vastaan – mikä on sinun suosikkisi? Peittyvätkö sillä keski-ikä, ensimmäiset harmaat hiukset, niskassa painava asuntolaina sekä se, että nykyään perjantai-iltaisin jäisi mieluiten kotisohvalle?
© 2009 — 2024