comme des villatakki

Kaapistani löytyy jo entuudestaan sekä musta että harmaameleerattu versio tästä jumalaisesta villatakista. Molemmat ovat olleet äärimmäisen ahkerassa käytössä, sillä ne ovat kestäviä, tyylikkäitä ja lisäksi vielä erittäin helposti yhdisteltävissä kaikkiin omistamaani vaatteisiin. Sininen Comme des Villatakki on kuitenkin loistanut poissaolollaan ja se, koska sellaisen itselleni tilaan, on ollut vain ajan kysymys.

Vaikka päätös oli tehty jo ajat sitten, kesti kuitenkin viime torstaihin asti klikata omani kotiin. Pettymys oli kuitenkin lähellä kun huomasin, että oma koko oli loppuunmyyty sekä Très Bien Shopista että Dover Street Marketista. Molemmista kaupoista tummansininen neule omassa koossani on kuitenkin ollut jatkuvasti saatavilla ainakin viimesen vuoden ajan! Noh, nopean googlailun jälkeen se kuitenkin löytyi uudelta CdG-jälleenmyyjältä, Scoutilta, joka sai kunnian toimia pelastavana enkelinäni. Pitkän odotuksen jälkeen haluamani villatakki on vihdoinkin matkalla Göteborgista kohti Helsinkiä pienessä postipaketissa ja jos kaikki menee suunnitelmien mukaisesti, sen pitäisi olla käytössäni viimeistään keskiviikkona.

Tämän ostoksen sijoituksen jälkeen taidan liittyä Inken kannatusjoukkoihin ja ryhtyä ostoslakkoili-janiksi.

a wolf like me

Andy Wolf on itävaltalainen silmälasisuunnittelija, joka tuli itselleni tutuksi aivan mainion Sanomatalon Cazzen kautta. Optikkoliikkeen omistajat Mikko ja Tea ovat viimeisen päälle ajan hermolla olevia sisäänostajia, jotka onnistuvat piristämään Helsingin optikkokenttää huikealla ammattitaidollaan. Heille iso kiitos siitä!

Kuvassa näkyvä kehys sattui löytymään heidän valikoimastaan ja iskin silmäni siihen heti. Lieneekö syypäänä innostukseeni viimeisin suuri inspiraationlähteeni, Seinfeldin George Costanza vaiko ihan vaan vaihtelu nykyisten muovikehysten maailmasta takaisin metallisankoihin? Mene ja tiedä, mutta nämä ovat todella hienot. Kuva ei ehkä anna niille oikeutta, mutta päässäni ne näyttävät mielestäni mainioilta. Aika näyttää, hankinko itselleni tällaiset seuraavaksi korostamaan kirjanpitäjä-lookiani vaiko sittenkin toisenlaiset lasit.

margaret howell a/w 2010

Margaret Howell sai minut pauloihinsa välittömästi, kun törmäsin merkin vaatteisiin ensimmäistä kertaa kuluneena keväänä. Kevään mallisto ei nähtävästi ollut mikään onnenkantamoinen tai vahingossa onnistunut kokeilu klassisen minimalismin maailmassa, vaan syksyn sato jatkaa samaa, silmiähivelevän kaunista, simppeliä linjaa. Onneksi. Kauluspaitoja, villaa, herrainhousuja, harmaata, polvipituisia helmoja, hillittyä asustamista. Ja matalia nauhakenkiä! Tunnen nämä asiat omikseni.

Howell luottaa duffelin ja trenssitakkien pelastavaan voimaan kesät talvet. Beige duffelikin on kieltämättä erittäin kaunis, mutta suurin mielenkiintoni kohdistuu noihin vakosamettichinoksiin. Mah-ta-vat.

Mallistokuvien stailauksesta inspiroituneena yritän taatusti tukkia kauluspaitaa jokaisen neulepuseroni alle, annan helman roikkua rennosti hameen päällä.. Sekä yritän edes yhtenä aamuna ymmärtää, että esimerkiksi

kaunis neule yhdenvärisenä + hienot housut toisenvärisinä + pelkistetyt, matalat kengät = asu,

eikä siihen tarvitse väkisin tunkea enää mitään lisää.

Fiilikset eivät ole keväästä muuttuneet: Howell, pue minut. Myös talveen.